Nuori osakkeita kauppaava liikemies Bud Fox (Charlie Sheen) onnistuu keplottelemaan itsensä häikäilemättömän rikkaan bisnesguru Gordon Geckon (Douglas) lähipiiriin. Rahaa alkaa virrata sisään ja Bud nauttii vauraudestaan kyseenalaistamatta sen oikeutta. Hän huomaa työnsä vaikutukset vasta kun lentoyhtiö, missä hänen isänsä (Martin Sheen) työskentelee joutuu taloudellisiin vaikeuksiin.
Oliver Stonen ohjaama Wall Street on Arpinaaman tavoin äärimmäisen lahjomaton kuvaus hyperaktiivisesta ja samalla huomattavan synkästä 1980-luvusta. Valtaa ja vaurautta löytyy, mutta samalla myös itsekkyyttä ja ahneutta enemmän kuin tarpeeksi.
Näyttelijöiden suoritukset ovat äärimmäisen korkeaa tasoa. Michael Douglas on äärimmäisen niljainen häikäilemättömänä Gordon Geckona ja Daryl Hannah on kuin ruumiillistunutta juppi-kulttuuria; kaunis, rikas ja täysin tunteeton. Inhimillistä lämpöä hyvin kolkkoon elokuvaan tuovat molempien Sheenien tehokas työskentely. Charlie on terävä ja hyvinkin dynaaminen roolissaan nuorena pyrkyrinä ja isä-Martin ei jää yhtään jälkeen karheana duunari-isäukkona. Erityisesti näiden kahden välisissä kohtauksissa on todella uskottavaa näyttelijäntyötä. Veteraaninäyttelijä Terence Stamp tekee roolinsa Geckon vastapeluri Larry Wildmanina jämäkällä otteella.
Wall Streetin juonen yksinkertaisuus on tietoinen valinta, sillä Stonen hallittu ohjaus ja aiheeseen perehtyminen paistaa läpi. Ongelmaton elokuva se ei kuitenkaan ole. Häikäilemättömän bisneskeinottelun kuvaus vaatii katsojalta tarkkaavaisuutta ja oikeaa kiinnostusta aihetta kohtaan. Wal Street on elokuva, mikä ottaa itsensä vakavalla asenteella ja pystyy samalla myös osoittamaan olevansa vakava elokuva, jossa on huippuluokan näyttelyä ja hyvin terävästi kirjoitettu käsikirjoitus.
Erinomainen elokuva, vaikka ei todellakaan sovellu perjantai-illan kevyeksi viihteeksi.
nimimerkki: Jurpo
