Nykyisen elokuvamaailman moniottelija Guillermo Del Toro on näyttänyt taitonsa luoda hienoa Hollywood-viihdettä ja tehdä Euroopassa visuaalisesti hienoja ja puhuttelevia elokuvia. Nyt mies toimii ainoastaan tuottajana upeassa psygologisessa kauhudraamassa Orpokoti, joka oli viime vuoden katsotuin elokuva kotimaassaan Espanjassa ja tulihan sieltä muutama palkinto-ehdokkuuskin. Eikä todellakaan turhasta. Orpokodin ohjaajana häärii ennestään Guillermon vanha tuttu Juan Antonio Bayona, jolle Orpokoti oli ensimmäinen suurempi elokuva, sillä aiemmin mies on ohjannut enimmäkseen musiikkivideoita.
Orpokodin tarina kertoo Laurasta (Rueda), joka muuttaa miehensä Carlosin (Cayo) ja 7-vuotiaan adoptoidun poikansa Simonin (Príncep) kanssa vanhaan lapsuuden orpokotiin, josta olisi tarkoitus tehdä vammaisten lasten hoitolaitos. Muutaman vuoden täysin autiona seissyt talo alkaa tehdä yllättäviä vaikutteita Simoniin, joka alkaa nähdä naamiopäisen hahmon joka puolella taloa ja ympäristöä. Kun Simon ei enää tiedä rajastaan todellisuuteen mitään, lopulta hän katoaa keskellä päivää ja Laura tajuaa, että talon sisuksissa piileskelee jotain pahaa, joka liittyy hänen omaan menneisyyteensä samassa talossa. Simonin katoamista ei myöskään mitkään meediot tai poliisitkaan hetkessä ratkaise.
Orpokoti on painostavaa tunnelmaa parhaimillaan hyväksi käyttävä hieno kauhudraama, joka sekoittaa Pan’s Labyrinthin tavoin todellisuuden ja epätodellisuuden kauhun kanssa hienosti yhteen. Orpokoti tekee sen mihin moni kauhuelokuva ei enään kykene se sukeltaa ihmismieleen ja pelottaa katsojaa juuri niillä asiolla joita ei näytetä ollenkaan, tosin mahtuu pari rankempaakin kuvastoa mukaan tarinaan. Bayona onnistuu luomaan upean äänimaailman, jonka seassa myös muutamat säikäytykset ovat onnistuneita, mutta niitä ei ole liikaa. Visuaalinen lavastus toimii myös hienosti kun Orpokoti ja sitä ympäröivä miljöö majakkoineen on kuin yksi suuri aito lavaste, joka on kuin eloon herännyt, aito pelottava kauhusatu.
Sergio G. Sánchezin käsikirjoitusta Del Toro pitää yhtenä viime vuosien parhaimpana, jonka vuoksi hän halusikin tuottaa Orpokodista elokuvan ja antaa ystävänsä Juan Antonio Bayonan ohjata sen esikoisenaan. Käsikirjoitus on yllättävänkin potentiaalinen kauhuelokuva, josta löytyy annos omapeäisyyttä ja kekseliäisyyttä. Tarina etenee sopivan rauhallisesti, mutta upea tunnelma ei hetkeksikään lakkaa olemasta taustalla mukana. Serranon Perheestä ja Meri sisälläni -elokuvasta tunnettu Belén Rueda tekee Lauran hahmosta aidosti poikansa puolesta pelkäävän äidin hahmon. Fernando Cayo Carlosina ja Roger Príncep Simonin roolissa vakuuttavat myös taitavasti.
Kokonaisuutena Orpokoti on upeasti kuorrutettu kauhudraama lapsuuden kotiin palaavasta naisesta ja hänen perheestään, jotka joutuvat pelon kouriin. Kaunis ja samalla pelottava mysteeri Orpokoti on jälleen todiste miten aitoa ja tunnelmallista pelkoa luodaan aidosti, jossa todellisuus ja epätodellisuus punoutuu loisteliaaksi kauhuelokuvaksi.
