Pläjäyksessä on kyse neliödraamasta tai oikeastaan lopulta kolmiosellaisesta. Cameron Diaz on Natalie, joka viettää aikaa tuomari-ukkonsa (Keitel) ja lapsuudenystavä-äijän (Sheffer) kanssa saarella. Kaikki kolme tulevat toimeen yllättävän hupaisesti kunnes kuvioon ilmaantuu kolmas ukko, Natalien entinen heila Kent (Zane). Parin tapahtuman yhteensattumana Kent heittää veivinsä ja alkaa mustanhuumorin täyttämä ruumiinhävityskaaos, jossa varsinkin miespuolisilla hepuilla tuntuu olevan vaikeaa pitää ajatus selkeänä.
Cameron Diaz, joka räjäytti pankin kunnolla viimeistään Charlien enkeleissä tuntui uransa alkuvaiheessa jostain syystä mieltyneen mustiin komedioihin. Onhan ensimmäisiä leffoja tekevälle tytölle kova sana työskennellä Harvey Keitel -nimisen kehäketun kanssa, joten tuo kai selittänee osavalinnan tältä osin. Diazhan nähtiin jo hiukan nimekkäämpänä pari vuotta myöhemmin mustassa komediassa “Sairasta sakkia”, jossa muistaakseni heiluttiin moottorisahan kanssa huomattavasti enemmän. Hauska mimmi, täytyypä todeta.
Näyttelijöitä tässä leffassa on vain 4 + 1. Parhaimmillaan nämä pienimuotoiset suhdekonfliktihässäkät voivat olla loistavia juttuja. Pää pinnalla ei yllä edes A2-pläjäykseksi vaikka tunnelma kiristyy koko ajan ja tilanteet muuttuvat koko ajan hämmentävimmiksi. Loppukaan ei ole happyendeimmästä päästä, mutta sepäs vasta huvittaa sillä oikealla aaltopituudella ollaan jo valmiiksi tämän tyyppiseen ratkaisuun.
Pää pinnalla näyttää erittäin pienen budjetin leffalta. Suomalaisillakin olisi tämän tyyppiseen tarinaan budjetillisesti varaa mennentullen jos unohdetaan hollyheput. Pläjäyksen tapahtumapaikkana voisi olla vaikka Turun saaristo.
