Suomalaisten musiikkivideoiden saralla parasta ja omintakeisinta antia.

18.2.2004 13:45

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Viikate - Leimu
Valmistusvuosi:2004
Pituus:17 min

Helismaa-iskelmien ja hevin välimaastossa kiikkuvaa, loistavaa musiikkia soittava Viikate-yhtye on vihdoinkin julkaissut miniDVD:n verran tyylikkäitä Tuoni-filmejään. Kyseisellä kiekolla ei ole kuin kolme musiikkivideota (yhteensä 17 minuuttia), mutta tulos on sitäkin hienompaa.

Jo alkuvalikko saa pienen virneen suupieleen: pieni videovalikko on muokattu virityskuvan muotoon. Ensimmäisenä videona tarjoillaan tv:stäkin tuttua nimifilmatisointi Leimua. Volvo Amazon kiitää uljaasti lumisilla teillä, ja yhtye Viikate istuu kyydissä niin totisena kuin suomalainen mies vain voi. Tietäähän sen, että siinä sivussa viinapullo tyhjentyy, ja puvut joudutaan niskaan laittamaan Leimun soidessa.

Seuraavaksi tarjoillaan aikoinaan levyraadissakin 28/40 pistettä kerännyttä Nuori mies nimetön -biisiä. Kappale on ehtaa V:tä, video taas Berghällin heikoin. Aiheesta olisi saanut vaikkapa hienon sotakuvauksen aikaan pikku budjetillakin. Tässä on tyydytty pelkkään perusvarmaan V-mainosvideoon: mustavalkoista kuvaa, kuvausta kultaisilta menneiltä ajoilta, ulvovaa skittaa, ja tietenkin ne pakolliset viina- ja pukuviitteet.

Viimeisenä on videoista vanhin, ja parhain. Kyseessä on Noutajan valssi -levyltä asiayhteydestään irrotettu taideteos nimeltä Korutonta. Mustavalkoista kuvaa tarjoillaan Komisario Palmu -videoille kumartaen. Video ei enää yhtään hienompi voisi olla kolmeminuuttisine introineen ja Butler-hovimestareineen.

Joonas Berghällin ohjaukset ovat suomalaisten musiikkivideoiden saralla parasta ja omintakeisinta antia. Ja Viikatteen musiikki vielä parempaa, siitäkin huolimatta, että yhtyeen suurimmat hitit eivät tälle julkaisulle päässeet. Lapsetkin saavat katsoa, kun elokuvatarkastamo on “Sallittu lapsille” -leiman myöntänyt. Vakavaa kamaa pieni pilke silmäkulmassa siis.

Arvosteltu: 18.02.2004

Lisää luettavaa