Carl Mestertonin ohjaama TV2:n suitsutettu historiallinen suursarja Hovimäki seuraa vuosien 1798-1907 ajan Lindhofien aristokraattisen dynastian ja Sepän torpparisuvun elämää Hovimäen kartanotilalla, Turun lähistöllä. Henkilöhahmojen kohtalot ovat tiiviisti sidoksissa historiallisiin tapahtumiin ja näin ollen hovimäkeläisten elämää vavisuttavat niin Suomen sota, Turun palo, koleraepidemia, Oolannin sota, suuret nälkävuodet, sortovuodet kuin vuoden 1905 suurlakkokin. Poliittisten tapahtumien lisäksi Lindhofien, Seppien ja heidän sukulaistensa sekä ystäviensä elämään kuuluu rakkautta, rahaa ja muita juonia.
Neljän tuotantokauden aikana Hovimäellä nähdään monia toinen toistaan värikkäämpiä hahmoja ja heidän näyttelijöitään, joihin kuuluu niin Suomen tunnetuimpia kiintotähtiä kuin myös hieman tuntemattomampia kasvoja. Ehdottomasti parhaan roolityön sarjassa tekee toisella tuotantokaudella Rose-Marie Precht, joka esittää pahansuopaa ja alkoholisoitunutta Victoria-tätiä. Hänen kommenttinsa ovat ehdottomasti sarjan suola. Myös muita hienoja suorituksia sarjasta löytyy, kuten Taisto Aho ensimmäisellä kaudella ja Martina Roos neljännellä kaudella.
Sarjan ehdoton vahvuus on hyvin tarkasti tosiseikkoja noudatteleva lavastus ja rekvisiitta, sekä historiallinen peräänantamattomuus. Viimeksi mainittu seikka on kyllä myöskin joissain kohdin melko häiritsevä, koska se saa sarjaan välillä liikaa historiadokumentin tuntua. Tämä puoli korostuu varsinkin ensimmäisellä tuotantokaudella. Toinen häiritsevä seikka on useimpien näyttelijöiden teatraalisuus ja jäykkyys. Se johtunee siitä, että miltei kaikki henkilöt puhuvat kirjakieltä, jota ei todellisuudessa paljoakaan puhuttu Hovimäen aikaan, vaan ylhäisö käytti ruotsia tai ranskaa, alhaiso taas murteellista suomea paikkakunnasta riippuen. Näistä pikkuvioista huolimatta Hovimäki on yksi suomalaisen television hienoimmista sarjoista, joka kelpaa niin puhtaaksi viihteeksi kuin Suomen historian käännekohtien kertauskurssiksi.
