Helppo elämä on todella mielenkiintoinen ilmestys suomalaiseksi sarjaksi. Se on täynnä hyviä hahmoja tulkitsevia näyttelijöitä, reipasta huumoria, kivenkovaa jännitystä ja kieroja rikoskoukeroita. Sarja koukuttaa heti ensimmäisestä jaksosta lähtien, vaikka tämä ensimmäinen kausi onkin vielä hieman vaisu. Se ei tarkoita kuitenkaan, että se olisi mitenkään huono, vaan kokonaisuutena erittäin toimiva paketti.
Mikkosten perhe-elämä vaikuttaa päällepäin niin täydelliseltä isoa kivitaloa myöten kuin vain saattaa. Menestyksen takana on kuitenkin epärehellisiä keinoja, juonittelua ja pettämistä. Perheen isällä Tapiolla (Rundman) on neljän miljoonan velat ulosotossa veljensä takia, joten rahat elämiseen on joutunut repimään kyseenalaisin keinoin. Vaimo Jaana (Sinisalo) ei ole yhtään sen parempi vaan juonittelee häikäilemättömästi omien ja perheensä etujen puolesta. Pariskunnan lapsista vanhempi Jari (Orasmaa) on hukassa oman elämänsä kanssa ja hakeutuu helposti väärään seuraan kovin seurauksin. Helpommin ei mene myöskään pikkusisko Päivillä (Toivanen), joka myös etsii paikkaansa yhteiskunnassa, mutta on silti perheen moraalisin esimerkki.
Ensimmäinen kausi lähtee liikkeelle, kun Mikkosten perhetuttu, Tapion kaveri ja Jarin kummisetä Erkki “Eki” Julkunen (Mäkelä) pyytää Tapiota mukaan eräälle ryöstökeikalle pakoauton kuljettajaksi. Tapio yrittää kaikesta huolimatta pysytellä mahdollisimman kaidalla tiellä, eikä suostu mukaan. Tapion epäonneksi Jari päätyy keikalle hänen tilalleen. Jari joutuu pahoihin vaikeuksiin ja jää velkaa väärille tyypeille… Samaan aikaan Jaana harjoittaa omaa häikäilemätöntä peliään koti-ja koulukunnan yhdistyksen puheenjohtajan syrjäyttämisessä, kun taas Päivi hurahtaa uskonlahkoon.
Ensimmäinen kausi tempaisee katsojan mukaansa ja tutustuttaa tämän hahmoihin. Meno on vielä hieman vaisua, eikä suuria juonenkäänteitä esiinny. Tämä kausi toimii ikäänkuin ponnahduslautana seuraaville kausille, mutta kokonaisuus on silti täyttä rautaa. Lähes jokainen jakso loppuu jonkinlaiseen cliffhangeriin tai jännittävään asetelmaan, joten mielenkiinto ei pääse horjumaan. Tunnelma on melko alakuloinen ja synkkä, mutta myös huumoria on rutkasti mukana.
Ohjaaja Veikko Aaltonen on luonut hyvää jälkeä, jota kelpaa näytellä ulkomaillakin. Kohtaukset ovat parhaimmillaan todella vaikuttavia ja tunteisiin vetoavia ja kausi on täynnä oivallisia kuvakulmia ja visuaalisia taidonnäytteitä. Myös kässäri on todella nerokas, vaikka hahmot ovatkin melko kärjistettyjä. Siitä huolimatta he ovat täysin realistisia. Sarjan oikeudet on myyty myös mm. Yhdysvaltoihin, jossa kaavaillaan englanninkielistä versiota amerikkalaisin näyttelijöin. Eiköhän seki kerro jo jotain sarjan suosiosta ja nerokkuudesta.
Näyttelijät ovat uskomattoman hyviä. Ensimmäiseltä kaudelta ei löydy yhtään heikkoa lenkkiä, vaan kaikki ovat todella vaikuttavia ja karismaattisia. Parhaimman roolin vetää ehdottomasti Anu Sinisalon Jaana. Hän näyttelee kieroa, vittumaista ketään kumartelematonta puumaa niin uskottavasti, ettei voi kuin ihmetellä. Toinen mainitsemisen arvoinen suoritus on Taneli Mäkelän esittämä rauhallisen psykoottinen rikollinen Eki. Vakuuttava suoritus. Carl-Kristian Rundman on myös mainio perheen hyvää tarkoittavana isänä.
Suomen oma “Sopranos” on todella mielenkiintoista seurattavaa. Tämänkaltaisia pitäisi olla enemmänkin, kun kerran osaamista näyttää löytyvän. Helppo elämä on helposti yksi parhaimmista suomalaisista tv-sarjoista.
