Hitchcockin sotatrillerissä ahkera työmies Barry Kane (Cummings) saa niskaansa syytökset teollisuushalliräjähdyksestä, jonka syttymiseen hänellä ei ollut osaa eikä arpaa. Syyllinen on natsiagentti, jota Cummings lähtee tarmolla jahtaamaan – kuolihan räjähdyksessä hänen paras ystävänsäkin! Reissu jatkuu aina New Yorkiin asti, ja matkailuhan todistetusti avartaa.
Viidennen kolonnan mies on suoraviivaisesti etenevä, pikkumukavia kerronnallisia oivalluksia väläyttelevä jännäri, joka aikoinaan ennakoi etevästi jenkkilän poliittista ilmapiiriä. Päähahmot eivät ole turhan moniulotteisia, mutta näyttelijät tekevät hyvää työtä ja meininki viihdyttää juuri kuten pitääkin. Enimmäkseen vauhdikkaan leffan parasta antia ovat Cummingsin tapaamat ystävät; nuo herttaiset sivuhahmot, jotka eivät satuttaisi kärpästäkään. Paitsi se yksi kääpiö.
Pientä välityön tuntua silti on, etenkin kun loppuvaiheilla muuten niin tempaiseva takaa-ajomeininki uhkaa kuukahtaa paikoilleen. Homma junnasi kuulemma pahasti tuottajien osastolla: Hitchcock ei ymmärrettävästi saanut täysin vapaita käsiä, sillä Viidennen kolonnan mies oli hänen ensimmäinen Amerikassa ohjaamansa leffa. Noh, ihan messevä pätkä pikkuvioistaankin huolimatta.
