Tässä se on, Richard “Jaws” Kiel nykyaikana (siis 60-luvulla) elävänä luolamiehenä Palm Springissä, luolassa jonne on maalattu mm. kuusipuu ja jonka seinät ovat heiluvaa kangasta. Elokuva mikä on maailman huonoimpiin tituleerattu, eikä ihme. Kun tämän löysi eräästä nettikaupasta samassa paketissa Giant Gila Monsterin kanssa, niin pakkohan se oli hommata.
Arvostelu on kuitenkin melkoisen hankala, sillä tässä pätee sama juttu kuin yrittäisi antaa pojoja Plan 9 From Outer Spacelle. No. Kauhuelokuvahan tämä yrittää olla, ja toteutus onkin kauhistuttavan naurettavaa laatua. Jo elokuvan yksitoikkoinen musiikki pistää joko naurattamaan tai yrjöämään tai molempia. Alussa Marilyn Manningin esittämä “teinityttö” Roxy törmää tiellä urisevaan Eegahiin ja tästä selvittyään kertoo asiasta poikaystävälleen (Arch Hall Jr) ja tämän isäpapalle (Arch Hall Senior joka rainan on ohjannutkin, salanimellä tietty). Poikaystävä Tom on kunnon sankari, tukka näyttää 8 kiloa painavalta pellavapehkolta ja ääni kuin ennen murrosikää sekä kaikenlisäksi jäbä on melkoinen kitaravirtuoosi. Ettei vain soittaisi leffan hirvittävää tunnariakin. Jokatapauksessa sankariäijän iskä lähtee tsekkaamaan onko Roxyn puheissa perää. Ja onhan niissä. Mutta kuinka ollakaan, ukkeli jää Eegahin vangiksi ja pian on Tomin ja Roxyn huristeltava hiekka-aavikolle tylyllä hot rod-kaaralla. Ja hauskaa on revitellä. “Look at this” ja ajetaan mukamas jyrkät rinteet alas. Sitten ollaankin yhtäkkiä kiinni hiekassa. Jännää, ja taas pian huristellaan. Tässä kohdassa saa jo kaverin kanssa makeat naurut!
Eikä aikaakaan kun myös Roxy jää Eegahin vangiksi. Eegah, luolamies joka urahtelee ilmeisesti vatsastaan, huulet ei ainakaan liiku! Eräässä kohtauksessa hän myös näkee helikopterin vasta kun kuulee vislauksen (tai vastaavan) ohjaajalta.
Tom on siis tiukan paikan edessä. Hän toimii kuin sankarin täytyykin, eli juoksentelee päättömästi shortseissaan pitkin kallionrinteitä haulikko mukanaan ja huutelee Roxya, joka taas ahdistuu kun Eegah haluaisi nautiskella hänestä.
Loppu onkin kulttikamasta pitäville silkkaa hupia. Koko leffa on täynnä epäloogisuuksia, että oksat pois. Silti tämän vilkaisee hyvässä seurassa illanvieton yhteydessä joskus toisenkin kerran. Niin ja ilman Richard Kieliä tämä leffa tuskin olisi näinkään kovaan kulttiarvoon päässyt. Onhan hän jättimäisenä luolamiehenä melkoinen ilmestys.
Suositellaan kulttileffojen paatuneille ystäville nautittavaksi yhdessä mehua vahvemman kanssa. Älkää jättäkö väliin!
nimimerkki: tt-79
