Vuonna 1989 julkaistu Billin ja Tedin uskomaton seikkailu on varsin messevä seikkailukomedia, joka keskittyy aikamatkustelun kiehtovaan maailmaan. Pari vuotta myöhemmin tehty jatko-osa Billin ja Tedin maailma on vieläkin hurjempi, mielettömämpi, älyttömämpi ja hauskempi kuin kelpo ensimmäinen osa. Tällä kertaa Keanu Reevesin (Ted) ja Alex Wintersin (Bill) tulkitsema aivoton kaksikko kohtaavat tuonpuoleisessa elämässään kuoleman, joka haastaa heidät kilpailuun. Ensimmäisen osan kuviot täytyisivät olla jollain tapaa tuttuja, että tämän vauhdikkaan komediasekoilun juonikiemuroista voisi nauttia täysin siemauksin. Yllättäen filmi ei pahemmin selittele mitään tai esittele kuvioita, joten ensimmäisen osan missanneet pitävät tätä luultavasti ihan liian sekavana.
Käsikirjoittajat Chris Matheson ja Ed Solomon jatkavat vitsi-ilotulitustaan kaivaessaan mieliensä kätköistä varsin häiriintyneitä, poskettomia ja välillä jopa umpityhmiä vitsejä tehden joka puolelle sinkoilevan mutta hyvin kasassa pysyvän kokonaisuuden. Esikoisohjauksen parissa työskentelevä Peter Hewitt saa aikaan todella kunnianhimoista jälkeä verrattuna hänen myöhempään hömppätuotantoonsa, joka sisältää pääasiassa Disneyn tuottamia perhefilmejä. Itsensä näissä filmeissä läpi lyönyt Keanu Reeves ja tuntemattomaksi jäänyt Ted Winters lyövät hyvin yhteen idioottiparivaljakkona.
Billin ja Tedin maailma on elokuva, joka on kuin MTV-sukupolven Monty Python -ryhmän kuvaama tekele. Siinä yhdistyvät ihmisjärkeä ravistelevat vitsit, posketon juoni, fantasiaelementit, mielettömät hahmot, sci-fitörähdykset ja vauhdikas seikkailu. Se tapahtuu täysin omassa universumissaan, jonka ykkösosa aikoinaan loi. Joskus tulevaisuudessa maailmankuva on luotu täysin Billin ja Tedin luoman populaarikulttuuritietämyksen mukaan, milloin heitä pidetään jonkinlaisina messioina. Nykyajassa he ovat vain kaksi väheksyttyä reppanaidioottia, jonka toilailuihin heidän vanhemmat ovat pahasti kyllästyneet. He kuitenkin haluavat kovan luokan rokkistaroiksi ja heillä on nätit tyttöystävät, jotka on löydetty keskiajalta viime elokuvan yhteydessä. Tulevaisuudessa paha mies haluaa syöstä Billin ja Tedin pois vallasta, joten hän lähettää heidän kaksoisolentorobotit, pahat versiot näistä ystävällisistä ääliöistä, tappamaan aidot yksilöt.
Tässä seikkailussa tavataan itse Saatana, yliveikeä pääsiäispupu, elämäänsä kyllästynyt Viikatemies, fiksuja marsilaisia sekä painajaismainen mummeli. Eri aikatasoja ja maailmoja yhdistelevä kokonaisuus tuntuu pysyvän yllättävän hyvin kasassa, vaikka se onkin aika mieletön ja hyvällä tavalla järjetön. Tekijöiden hauskan pitäminen välittyy hyvin kotikatsomoon saakka ja teoksesta ei voi olla nauttimatta. Populaarikulttuuriviittaukset ovat varsin osuvia, sillä harvassa teinileffassa parodioidaan Ingmar Bergmania (Seitsemäs sinetti -leffan Kuolema-kohtaukset). Hölmöt aivoitukset seuraavat toisiaan vuoristoratamaisella vauhdilla ja lopputulos on äärimmäisen viihdyttävä.
Billin ja Tedin maailma on suositeltava katsomiskokemus kaikille idioottikomedioiden ystäville. Elokuva yhdistää onnistuneesti ihmisluonteiden outoudet, erilaiset maailmankuvat ja populaarikulttuurin omituisessa juonessaan. Myös musiikkiraita on varsin rautainen ja leffaan on tehnyt biisejä itse “oudon musiikin” mestari Steve Vai. Ei elokuvaa voi kutsua klassisella tavalla loistavaksi, mutta joka tapauksessa se on pahuksen onnistunut jatko-osa.
