Viimevuosituhannen loppupuolen elokuvista hyvin pieni osa on jäänyt pysyvästi historiaan. Tätä pohtiessani päätin hankkia itselleni joitain 90-luvun loppupuolen filmejä ja kuinka ollakkaan, tämä filmi sattui käsiini. TV:stäkin se oli tullut ja tuttuni olivat kehuneet, joten päätin ostaa sen, olihan elokuvassa varsin tunnettuja näyttelijöitä ja mielenkiintoinen aihe.
Erämaa syö miestä on kannibaalitarina, joka kertoo eräästä uudisraivaajien linnakkeesta, jonne saapuu eräänä iltana outo mies (Robert Carlyle) puolikuolleena. Järkyttyneenä tämä kertoo, kuinka heidän porukkansa eksyi kovassa lumimyrskyssä luolaan ja miten he joutuivat hengissä selvitäkseen syömään toisiaan. Velvollisuudentuntoiset miehet lähtevät katsomaan tuota kyseistä luolaa, mutta pian alkavat päähenkilömme, kapteeni John Boydin epäilykset alkavat herätä, intiaanimyytin salat aueta ja verta ja suolen pätkiä tipahdella.
Kuten Kustaa tuossa jo totesikin, elokuvan teemana on se, miten pitkälle pitää mennä jotta ihminen turvautuisi oman lajitoverin lihaan.
Elokuva ei juonestaan huolimatta ole täysiveristä kauhua, vaan mukana on, yllättävää kyllä, paljon toimintaelokuvamaista sysimustaa huumoria. Elokuvan ilmapiiri on kerrassaan outo, kun huumoria revitään jopa musiikkivalinnoilla ja jännittävillä hetkillä taustalla soikin iloista folkkia. Täysin vakava leffa ei pyrikkään olemaan, tai edes realistinen, mutta aiheensa kiinnostavuuden ja näkökulmansa kannalta se on todella mielenkiintoinen tapaus.
Ohjaajan pallilla häärääkin tälläkertaa nainen, eli Antonia Bird neljännen elokuvansa kimpussa. En ole Birdin muita leffoja nähnyt, joten olen tässä tapauksessa huono vertamaan hänen kykyjensä suuntaa, mutta kyllä tässä leffassa osaamista on ollut mukana. Omaperäinen tunnelma vaihtelee ahdistavasta äklöhupaisaan pieneen hekotteluun muutamassa sekunnissa, mutta kaikkea ei ole silti jätetty tämän varaan, vaan mukana on oikeasti jännittäviä hetkiä. Myös elokuvan ulkoasu uudisraivaaja -lookkeineen on komeaa katsottavaa.
Käsikirjoitus on hyvin laadittu ja nojaa mustaan huumoriin. Tapahtumat ovat värikkäitä, eikä elokuvan aikana kerkeä pitkästyä. Verta ei tästä tarinasta puutu, sen kummemmin kuin sisäelimiäkään, mutta pääpiirteisesti homma menee kuitenkin kauhuseikkailujännitysdraamaksi. Elokuvan sanoma ihmisten alkukantaisuudesta ja kunniallisuuden viemisestä loppuunasti tuodaan kohtuu hyvin esille, vaikkei olekkaan elokuvan jälkeen päällimmäisenä mielissä.
Näyttelijätyö on hienoa ja henkilöhahmot rakennettu suhteellisen hyvin, mitä nyt jokin henkilö sattuu jäämään vähän pahviseksi kulissiksi, mutta päähenkilöt ovat hyvinrakennettuja ja mielenkiintoisia.
Kaikinpuolin Erämaa syö miestä on suositeltava pläjäys kaikille splattereista, kannibalismista, kauhusta ja mustasta huumorista kiinnostuneille. Mitään hirveän hauskaa leffaa ei kannata kuitenkaan odottaa, sitä varten on olemassa Cannibal! The Musical, mutta jos pieni ilkikurinen hymähtely riittää ansiokkaan oudon ilmapiirin ja tapahtumien keskellä, tämä on sinun leffasi. Ei täydellinen, mutta ei huono. Hyvä viihdeleffa ja voi katsoa useampaan kertaan.
nimimerkki: Sano mitä sanot
