Al Pacino on Steve Burns, poliisi, joka pääsee tutkimaan järkyttäviä homomurhia New Yorkin homopiireihin. Steve on hetero, mutta nyt hän jättää hetkeksi aikaa tyttöystävänsä rauhaan ja naamioituu homoksi. Tuon enempää on turha alkaa spoilamaan juonta.
Yön kuningas on Manaajan ohjaajan William Friedkinin käsistä tullutta tavaraa. Nykyisin Friedkin on aika kuollut nimi, mutta kun katselee näitä miehen vanhoja tuotoksia, niin kyllä huomaa, että hän osaa ohjata ihan kunnollisesti. Yön kuningas alkaa mielenkiintoisesti ja jatkuu siitä hyvin räväkästi. Valitettavasti Friedkin onnistuu viimeisen puolen tunnin aikana tappamaan elokuvan jännitteen ja katsojan mielenkiinto alkaa horjumaan.
Aika paljon oleskellaan homobaareissa, jolloin juttu alkaa vähän polkemaan paikoillaan. Heteromiehen, niin kuin minunkin, tekee välillä pahaa katsella noita sadomasokistisia homotouhuja, mutta jos ne hetkeksi unohtaa, niin leffa voi toimia ihan hyvänä jännitysviihteenä. Homoja ei Friedkin tuomitse, mutta kovakätiset poliisit saavat aika kovaa kritiikkiä osaksensa.
Al Pacino ei ollut ihan vireessä 80-luvulla (tietenkin siinä välissä oli loistava Scarface), eikä hän tässä vedäkään elämänsä parasta roolisuoritusta, mutta ihan kohtalaista tavaraa tämäkin suoritus on. Paljon loistavia roolisuorituksia Alilta on tullut, mutta jostain syystä hänessä on jotain, mistä en oikein pidä. Hyvä näyttelijä Pacino on, sitä en voi kieltää, mutta tässä hän ei mitenkään säväytä.
Keskitason elokuva. On niitä nähty paljon parempiakin rikoselokuvia, kuten Friedkinin aikaisemmin ohjaama Kovaotteiset miehet. Suosittelen kovimmille Pacino-faneille ja varauksella trillereiden ystäville. Välillä meno on aika rankkaa, mutta välillä sitten taas junnataan ja seistään paikallaan. Ilmapiiri tuntuu kuitenkin hyvin realistiselta, mille pitää nostaa hattua. IMDb:n mukaan Yön kuningas kiellettiin aluksi Suomessa, mikä on ihan ymmärrettävää, onhan tämä aika rankka leffa. Joissain kohdissa onnistutaan loistavasti, välillä edetään vähän huonommin.
