Suosittelen tätä vain ja ainoastaan kauhuelokuvien ystäville, sillä hyvä ELOKUVA se ei ole.

Alkuperäinen The Omen on klassikkoasemansa ansainnut kauhuelokuva, joka ajan hampaan puraisusta huolimatta on kyennyt säilyttämään vetovoimansa. Ikävä kyllä samaa ei voida sen jatko-osasta (Kuinka moni jatko-osa on oikeasti hyvä elokuva ja itsenäinen taideteos?) joka on Suomessa absurdisti suomennettu “Kirous”, alunperin Damien – Omen II.
Paholaisen poika Damien on varttunut teini-ikään ja on siirtynyt setänsä perheen luokse asumaan. Damien käy uuden veljensä kanssa armeijakoulua ja perhe-elämä on rikkaissa puitteissa suorastaan idylisen amerikkalaista yläluokkafantasiaa. ihmiset Damienin ympärillä alkavat kuitenkin huomaamaan kalpeasta velipojasta kummallisia piirteitä…
Trilogian ensimäinen osa oli loistavaa psykologista kauhua, jokseenkin vanhentuneista kristillisistä elementeistään huolimatta vankka ja uskottava, otteessa pitävä kauhuelokuva. Sarjan toinen osa pyrkii ratsastamaan edellisen osan tutuilla kikoilla ja äänimaisemalla, hakeutuen kuitenkin paikoin Slasherimman kauhun puolelle. Ei kuitenkaan mitenkään liian merkittävästi. Tässä piilee kuitenkin elokuvan pääasiallinen ongelma. Ei oikeen tiedä onko tässä haettu verellä mässäilevää vaiko psykologisesti tiukassa otteessa pidettävää elokuvaa, vaiko molempia? Se onnistuu huonosti molemmissa kategorioissa eikä Draamapuolikaan toimi kovin hyvin.
En voi kuitenkaan täysin moittia elokuvaa, sillä muutamat kohtaukset ovat erittäin näyttäviä ja parissa kohdassa tuli kyllä pelästyttyä. Muutama näyttelijä myös tekee suht hyvän suorituksen, Lance Henriksen Kersantti Neff nimisenä hahmona joka on jonkinlainen miesversio edellisen osan Mrs Baylockista. Oikeastaan ainut näyttelijä päähahmoista, joka suoriutuu roolistaan hyvin on aina loistava William Holden, josta nouseekin sekavan ja lattean elokuvan ainut varsinainen valopilkku. Miehen työtä on ilo katsella oli elokuva kuin huono tahansa. Näillä avuilla elokuvasta olisi voinut tulla ehkä mukiinmenevä, mutta. suurin osa näyttelijöistä ei kykene vakuuttamaan.
Jonathan Scott-Taylor oli väärä valinta Damienin rooliin, pullaposkinen ja feminiiniset kasvot omaava nuorukainen ei kykene tuomaan rooliinsa vaadittua uhkaavuutta, jota ensimäisen osan lapsinäyttelijä toi nuoresta iästään huolimatta tähän hahmoon. Lee Grant perheen äitinä unohtuu hahmona heti elokuvan loputtua, kaikista muistakin tulee vain mieleen yksi sana, “wooden”.
Elokuvalla oli ilmeisesti kaksi ohjaajaa mikä selittää sen sekavaa yleisilmettä. Kadettikoulun osuudet ja vierailu tehtaalla olivat eri ohjaajan työtä ja sen huomaa. Senkin lisäki kohtauksia kadettikoulussa vaivaa autenttisuuden puute, on vaikea uskoa että kyseessä olisi oikeasti kadettikoulun opiskeljoita. Myöskin toinen erittäin anteeksiantamaton moka on elokuvan teossa tapahtunut. Elokuvan olisi tarkoitus tapahtua 9 kuukauden ajanjakson aikana, mutta vuodenajat vaihtelevat edes takaisin akselilla “Ruska-Loppusyksy-Sydäntalvi”. Eikö tämän rahan elokuvassa ole tälläistä pientä yksityiskohtaa tajuttu ottaa huomioon? Se on nimittäin erittäin ankara takaisku muutenkin hapuilevalle elokuvalle.
Mitä jäi käteen? On harmi että muutoin ihan hyvät ainekset ja lähtökohdat omaavasta trilogiasta tuli jo toisessa osassa suoranaista kuraa. Oikealla tekijätiimillä olisi kyseessä voinut olla se ainut kauhuelokuvasarja jonka kaikki osat olivat loistavia. Ikävä kyllä Omen fanitus kannattaa kuitenkin jättää ensimäiseen elokuvaan. Kolmas osakaan ei nimittäin mikään kummoinen ole.
Kakkososa olisi muuten keskiverto kerran katsottava kauhupätkä, mutta tekniset viat ja autenttisuuden puute tekevät siitä tietyin tarvoin melko naurettavan ja typerän tekeleen. Suosittelen tätä vain ja ainoastaan kauhuelokuvien ystäville, sillä hyvä ELOKUVA se ei ole.