Peräkammarin poika, leffan nimihenkilö, Willard asuu vuoteessa viruvan äitinsä kanssa. Työpaikka on siunaantunut firmasta jonka isä perusti. Nyt jo kuolleen isän yhtiökumppani on puljannut firman itselleen ja luvannut huolehtia pojasta, niin kauan kuin äitipaha elelee. Firman tj:llä on pahalaatuinen asennevamma sisäänpäin kääntynyttä poikaa kohtaan. Nöyryytystä muiden työntekijöiden edessä ja alituinen muilutus alkaa ottamaan Willardia pattiin. Ja kun vielä kotioloja kalvavat kaakattava äiti ja akuutti rottaongelma. Jälkimmäinen ongelma alkaa muuttumaan siunaukseksi ja Willard alkaa ottamaan hommat haltuun….tai no, rotat ainakin.
Pläjäys oli päässyt aivan täysin sihtini läpi. Mitään ennakkotietoja, ja niin ollen myöskään ennakkoasenteita ei leffaa kohtaan ollut. Ja se oli hyvä. Leffa oli positiivinen yllätys. DVD-kotelossa Willard on määritelty kauhuksi mutta välillä ollaan mustan humorin puolella lujasti. Välillä pyörähdetään splatterin puolellekin.
Pääosan esittäjä Crispin Glover vetää mieleltään järkkyvän pojan roolin todella hyvin. Tehokeinona on käytetty vääristäviä lähikuvia ukkelin naamasta ja muiden kanssaeläjien aiheuttama kuristus tulee selväksi ilman sanojakin.
Leffan alkuminuuttien aikana tulee tottakai mieleen Psycho ja Norman Bates, mutta leffan edetessä nämä ajatukset karisevat. Kysessä on omalaatuinen elokuva, vaikka tarina ei mikään maatakaatava olekaan. Ohjaus ja Crispin Glover tekevät Willardista katsomisen arvoisen leffan. Suosittelut rottakammoisille masokisteille ja mustan huumorin ystäville.
