Taivaassa käytiin sota. Kapinaa johtaneet karkotettiin pois kaikkitietävän jumalan toimesta. Jumala lähetti ainoan poikansa ihmiskunnan pelastukseksi ja hän saapui tänne tähden mukana. Tiedämme että hänellä oli suuria voimia ja hänen jälkensä katosivat pitkäksi ajaksi, kunnes hän ilmaantui esille 30 vuoden iässä. Opettajana ja oppaana meille vähäisemmille ihmisille, mutta koska jumalan poika on myös ihminen, ei hän ole kaikkitietävä tai immuuni niille virheille joista me tavalliset kärsimme.
Tuo on kaikkien nimien, miljöiden ja tehosteiden takaa Supermanin symboliikka. Kaikista vanhin yhä “elävistä” supersankareista päätettiin filmatisoida ja se päätettiin tehdä oikein ja käyttäen valtavaa budjettia. Kummisedällä kunnostautunut Mario Puzo laitettiin tekemään käsikirjoitus ja hän kirjoitti messiaanisen tarinan täynnä suureellisuutta, jättäen kaikki hassut tai naurettavat elementit pelkiksi sivuseikoiksi. Richard Donner palkattiin ohjaamaan ja arkkiroisto Lex Luthoriksi palkattiin Gene Hackman joka käyttää poikkeuksellisen hassuja peruukkeja ollen samalla superpaha nero. Veteraanijärkäle Marlon Brando Supermanin isäksi ja oppaaksi, Jor-Eliksi ja (silloin) tuntematon Christopher Reeve itse päärooliin. Star Wars -säveltäjä John Williams musiikkia tekemään ja vielä englantilainen kehonrakentajamestari David Prowse valmentamaan Reeve roolia varten. Noin voimakkailla eväillä mikään ei voi mennä pieleen.
Valitettavasti kyllä voi, mutta meneekö? Ei mene, sillä Superman on yhä voimakas, kaunis ja suureellisessa eeppisyydessään jotain poikkeuksellista. Se on älykäs supersankarielokuva jonka hienostunut symboliikka vaatii melkoista tarkkaavaisuutta, jotta sen huomaa ja kestää useita katsomisia.
Näyttelijäosastoa johtavat ammattimiehet Hackman ja Brando ovat erinomaisia, ja Margot Kidder Lois Lanen roolissa on realistinen hahmo, joskin tuntuu jotenkin kylmältä tarinan suureellisuus huomioiden. Christoper Reeve (RIP) taas aloittaa uransa tässä elokuvassa niin näyttävällä tavalla, että on aina mielissämme Kryptonin viimeinen poika ja suoritus on vahvaa työtä. Superman ei ole täysin inhimillinen hahmo ja se tulee esille aivan yhtä tehokkaasti kuin alter ego Clark Kentin kömpelyys ja naiivius.
Virheetön elokuva Superman ei ole. Se on pitkä, eikä varsinainen nimihenkilökään ilmaannu kuin vasta pitkän ajan kuluessa. Tehosteet eivät ole vanhentuneet kovinkaan kauniisti ja kerronnan hidas tempo ja miettivä sävy ei sovellu nopeatempoista supersankaripläjäystä etsivälle. Pienistä vioistaan ja iän tuomista rypyistä huolimatta kyseessä on puhdasverinen eepos messiaasta.
