Ruggero Deodato on italialainen ohjaaja. Jotenkin Allekirjoittaneelle italialaisessa leffassa on tietty löhnäisyyden ja saastassa vellomisen vivahde jonka huomaa jopa muutamista italialaisen leffan annoista elokuvataiteen kaanonille. Nyt käsittelyssä oleva leffa on malliesimerkki italialaisesta leffasta joka sukeltaa pohjamutiin, kaapii mukaan annoksen epämääräistä kasvustoa, naaraa sen pinnalle (valmis elokuva) ja velloo siinä niin että taudinaiheuttajat roiskuvat. Se on nilja-genren edustaja ja kestää jopa kuningasvedellä ja ultraäänellä pesemisen.
Alex (David Hess) on aika epämääräinen juippi joka tekee kuutamokeikkaa raiskaavana murhaajana. Mielipuolena paskakasana hän on kuitenkin charmikas ja juonii kutsun pieniin bileisiin. Mukana notkuu kaveri Ricky (Giovanni Lombardo Radice) ja lotraamista on luvassa. Aika paljonkin itse asiassa.
Lähtökohta on aika niljainen ja Ruggero Deodato ei todellakaan säästele ruutia. Paljasta pintaa ja väkivaltaa on mukana ja käsikirjoituksen rustanneet Gianfranco Clerici ja Vincenzo Mannino ovat tasan tarkkaan rustanneet mukaan pelkästään idiootteja pelättejä ja pahviukkoisia psykopaattisadisteja. Yksikään hahmo ei herätä kiinnostusta mihinkään suuntaan ja kaiken lisäksi leffa venyy ja venyy ja venyy ja venyy vielä lisää kunnes tapahtuu “käänne” ja “juoni” saadaan päätökseensä. Hyvä niin, sillä venymistä oli jo aivan tarpeeksi.
David Hess on loistava näyttelijä ruumiillistamaan mitätön psykopaattisadisti joka mielellään silpoo ja raiskaa, mutta uhattuna osoittautuu halveksittavaksi pelkuriksi. Giovanni Lombardo Radice on mielipuolen typerä kätyri ja muita hahmoja ei voi edes mainita, sillä niitä ei ole olemassa.
Valkokankaalle on kaadettu tynnyrillinen (kokoa tun) niljaa ja David Hess on [I]premier danseur noble[/I] psykopaattipaskan roolissa, mutta mitään varsinaista elokuvaa ei Deodato saa aikaan. Ajanhukkaa joka teeskentelee olevansa iso klimppi italiaano-gornoa ja epäonnistuu surkeasti yrityksessään.
