Kuinkahan monta Vietnamin Sodan aikaan sijoittuvaa äksön-mäiskettä tehtiin reikanin aikana pitkin maalimaa? Tässä käsittelyssä oleva [I]Strike Commando[/I] on kylläkin Italian suurmaestron, Bruno Mattein osallistuminen genreen. Elokuvallisia arvoja ei siis pidä odottaa, mutta budjetti onkin onneksi kaadettu äksön-arvoihin. Luvassa on siis bensaräjähdyksiä, lonkalta päksintää, tarpeettomia hidastuksia, loppumaton kliseevirta ja takapiruna ovat luonnollisesti neukut jotka henkilöityvät Jakodana (Alex Vitale).
Juoni on silkassa hölmöydessään suunnilleen seuraava: kersantti Ransom (Reb Brown) resuaa linjojen takana, oppii luonnollisesti neukkujen osuudesta ja joutuu pakenemaan. Luvassa on siis mieletön määrä pauketta, räjähdyksiä ja silkkaa hupimeininkiä. Juonen voi siis jättää täysin taka-alalle. Aluksi leffa junnaa ja hidastelee ja sitten ottaa isomman (tahattomasti) komiikkavaihteen päälle sopulimaisten Vietcongin kätyrien juostessa päksittäväksi ja mäiskekohtauksetkin on ilmiselvästi pihistetty genren paremmista leffoista. Niitä on onneksi paljon ja Bruno Mattei alleviivaa koomisuutta hyvin epäsoveliaalla musiikilla.
Reb Brown on leffan kireä ja übermacho tappokone jonka ainoa ilme on ilkeän ja kivikovan välisessä rajamaastossa ja ainoa hyvä dialogi on mylvintä joka pelaa hyvin päksinnän kanssa yhteen. Alex Vitale on uhkaava, mutta kaikkea muuta kuin pätevä kovanaama vastapainoksi. Muuta näyttelijäkaartia ei voi edes mainita.
Juoni on pihistetty muualta ja se mikä ei ole pihistetty on kliseitä, mutta mukana on pauketta, päksintää ja paukapäitä. Vakavasti otettavana action-leffana [I]Strike Commando[/I] putoaa alkukarsinnoissa, mutta tahattomana (tai tahallisena) parodiana se toimii kuin junan vessa. Ainoastaan lätkänaamariin ja villapaitaan pukeutunut moottorisahahullu puuttuu. Oikeudenmukaista arvosanaa on mahdoton antaa, sillä surkeudestaan huolimatta tämä on uskomattoman nautittava elokuva.
