Eddie Murphy oli aikoinaan yksi 80-luvun kuuluisimmista koomikoista. Hänen tavaramerkki oli jatkuva suunsoitto ja rivoja puhuminen. Beverly Hills Copissa näitä kahta kuullaan oikein olan takaa. Mutta sitten kun päästiin 90-luvulle, Murphy teki saman virheen minkä Iso-Arska teki: siirtyi perhekomedioihin. Eläintohtori on Murphyn ensimmäinen perhekomedia, joka perustuu Pähkähullun professorin tavoin 60-luvun komediaelokuvaan. Elokuva sai jopa kaksi jatko-osaa, ja neljäs osa on parhaillaan tekeillä. Siis mitä ihmettä!?
John Dolittle (Eddie Myprhy) osasi jo pienenä puhua eläimille. Hänen isänsä piti tätä asiaa vammana, ja lähetti perheen koiran pois. Aikuisena John on kuitenkin jo unohtanut ihmeellisen kykynsä, ja keskittyy tätä nykyä lääkäri työhönsä. Mutta pian hän alkaa taas kuulla eläimien puhetta, ja siitäkös sitä sekasotkua sitten syntyykin.
Juoni on todella, todella typerä, ja vain alle kymmenvuotias lapsi voi siitä innostua. Heti elokuvan alkuminuuteilla koko homma lytistyy kasaan, mutta päätin silti katsoa elokuvan loppuun, kun sen katsomisen kerran olin aloittanutkin. Ja viimein kun lopputekstit koittavat, tuntuu, että ruudun ääressä on istunut viimeiset kolmetuntia. Sitten kun katsoo kelloon, toteaa helpottuneeta, että aikaa on säästynyt huomattavasti enemmän.
Näyttelisuoritukset ovat suoraan sanottuna päin persettä. Eddie Murphy rääkyy rääkymistään ärsyttävästi, kuitenkaan latelematta yhtään rivoutta. Muita näyttelijöitä ei edes kehtaa kutsua näyttelijöiksi, sillä heidän osuutensa jää vain pelkäksi hämmästyneeltä näyttämiseksi. Ainoa onnistunut asia elokuvassa on hauskat eläinhahmot, mitkä pelastavatkin elokuvan täydelliseltä epäonnistumiselta. Juoppo apina, itsemurhaa suunnitteleva tiikeri, avioeron partaalla oleva pulupariskunta ja hamsteri (äänenä Chris Rock), joka heittää läppää kovempaan tahtiin kuin itse leffan päänäyttelijä Murphy.
Eläintohtori on todella surkea perhekomedia, jos perhekomedia ollenkaan. On varmaan parempi, että jatko-osista en puhu enää mitään.
