Useita kuukausia sitten potsiluukustani paukahti Klaus Kinskin tähdittämä elokuva. Tiesin Kinskin tavan valita roolejaan ja persoonan luettuani hänen itsensä omaelämäkerran ja Herzogin dokumentin hänestä. Laitoin siis sen hyllyyni pölyttymään ja nyt opittuani sen alkuperän takana olevan mysteerin alan katsastamaan sen. Katsonnassa on siis Fernando Di Leon ohjaama [I]Asylum Erotica[/I] ja ehkä tällä teolla saan mysteerin selvitettyä.
Fernando Di Leon ohjaustyön lähtökohta ei loista, mutta sitäkin enemmän se yrittää olla laadukas yhdistelmä paljasta pintaa ja verilöylyä. P&G-duo on siis kyseessä, sillä naisille tarkoitetussa mielisairaalassa riehuu murhaaja.
Klaus Kinski on nimekkäin näyttelijä ja silkkana kusetuksena hän ei paljoa elokuvassa ole. Kinski tarjoaakin parhaan näyttelijäsuorituksen elokuvaan. Muuta kaartia en halua mainita, sillä heillä ei ole edes teoreettista oikeutta tulla eritellyksi massasta.
Tämä on niitä elokuvia jotka yrittävät olla monia asioita ja epäonnistuu surkeasti niissä kaikissa. Paljas pinta ei näytä hyvältä, “juoni” ei kehity mihinkään suuntaan, visuaalinen ilme kirskuu, äänimailma on naurettavan yliampuva ja näyttelijöitä ei voi toistamiseen mainita. Se on surkea, mutta surkeus ei saavuta apokalyptista mittakaavaa. Ainoastaan surkeasti kirjoitettu ja heppoisesti toteuttu töhkäjuhla joka ei pääse vauhtiin. Siinä on juurikin seksiä [B]ja[/B] väkivaltaa surkean juonen peitteenä ja jos sellaisesta pitää niin tämä on maukas välipala. Itse en pitänyt ollenkaan. Puolitoista hukkaan heitettyä tuntia.
