Long Island Cannibal Massacre on ensimmäinen näkemäni Troma-filmi. Tilasin leffan amazonista ja odotusta kertyi, olihan Troma muodostunut jo legendaksi. Pakko siihen oli siis tutustua. En sitten tiedä kannattiko…
Elokuva alkaa kohtauksella, jossa nainen, joka ottaa aurinkoa kokee kohtalonsa verisellä tavalla, kun huppupäinen mies tappaa hänet raa’asti. Sitten saapuu lisää uhreja ja hekin kuolevat ja eiköhän joku ala tätä hommaa tutkimaan. Olipas hankala arvata.
Juoni ei siis tosiaankaan ole mikään erikoinen. Näyttelijät ovat täysiä amatöörejä (tälläkertaa ei hyvä juttu) ja elokuva on jopa kuvattu tavallisella Super8-kameralla, jonka näkee kuvan ja äänen laadusta. Elokuvan budjetti on ollut täysi nolla, eikä ohjaajallakaan taida olla sen suurempaa kokemusta. Kyseessä on siis lähinnä kotifilmi, jonka Troma avuliaasti julkaisi. Mukana on täten paljon verta ja joitain tissejä.
Kuitenkin jotain Long Island Cannibal Massacressa on, joka sai minut jopa palaamaan tapaukseen uudemman kerran. Se on nimittäin sen tunnelma. Kotivideokameralla kuvattu kuva luo tunnelmaa samaan tapaan kuin Texas Chain Saw Massacressa, vaikkei pelottavaksi yllykkään. Elokuva sisältää myös paljon raakaa splatteria, joka voinee olla suuri osa syy katsoa elokuva. Elokuva on kotikutoinen sekoitus Bad Tastea ja Texas Chain Saw Massacrea, mutta myös huikaisevan omaperäinen ja jälkipuperteettisen kiehtova pläjäys.
Vaikka juoni koostuu lähinnä tekosyistä teurastaa joku ja näyttää raaka murha ja saattaa pitkästyttää jossain vaiheessa, on Long Island Cannibal Massacre kuitenkin katsottava elokuva. Surkeista näyttelijöistä ja muusta huolimatta elokuva on mukava kokemus splatterin ystäville. Troma-filmistön parhaita, johon tosiaan kannattaa syventyä tietyllä asenteella.
Ei siis todellakaan mikään vakavasti otettava pätkä, mutta OK viihdettä. Ja onhan näissä Tromissa jotain klassistakin…
nimimerkki: Sano mitä sanot
