Missoulan kirous maailman elokuvalle, David Lynch sai uransa käyntiin tällä pienten yöteattereiden esittämällä painajaisteoksella. Selkeästi tunnistettavaa järjen hiventäkään ei ole mukana, vaikka silti katsoja näkee selkeästi johdonmukaisen kokonaisuuden. Tai jotain siihen aavistettavaa. Ohjaaja itse on vain todennut että kukaan ei ole päässyt lähellekään varsinaista tarkoitusta, mutta jo tuo kommentti todistaa että Eraserheadissa (jo nimi on omituinen) on jokin todellinen sisältö.
Henry Spencerin (Jack Nance) kohtaaminen appivanhemmiksi arveltavan pariskunnan (Allen Joseph, Jeanne Bates), jotka ovat Maryn (Charlotte Stewart) vanhemmat johdonmukaisesti. Näitä kiinnostaa kovasti Henryn ja Marun väliset intiimit asiat ja ilmeisesti pian esiteltävä mutanttivauva on syy. Henry jää yksin atavistisen olennon kanssa, kuhertelee (tai jotain) kauniin naapurin (Judith Anna Roberts) kanssa ja omituisen painajaisen loppu on jotain käsittämätöntä.
David Lynch iskee esikoispitkässään ihmispsyyken riitasointuja. Maailma on pimeä ja jyrkkä valo paljastaa rumia asioita. Sittemmin mestarilliseksi sielun pimeiden puolien törkkijäksi osoittautunut Lynch käyttää irvokkaita tehosteita hyödykseen ja sisältöön livahtaa myös irvokasta teatteria. Dialogissa ei ole kovinkaan suurta sisältöä, mutta repliikit sopivat mainiosti kohtauksiin joissa niitä käytetään ja tarvitaan. Jack Nancen takkutukka on omituisen olemuksen huomattavin yksityiskohta ja muut näyttelijät ovat yhtä pihalla ja omituisia.
Jopa Lynchin tuotannon ystäville on tämä esikoinen vaikea pala pureksia tai niellä. Karut, surrealistiset ja epäinhimilliset elementit joita Lynch on sittemmin pyöritellyt verhotusti ja hienovaraisesti ovat jo tässä mukana ja niitä ei pehmennä musta huumori, visuaalinen kauneus, inhimillinen tragedia, karismaattisen kahjot henkilöhahmot tai hajanainen kronologia. Koko maailman karmeus ja rikkonaisuus on selkeästi esitetyssä järjestyksessä missä tietää mikä oli ennen ja mikä sen jälkeen ja polla menee sekaisin ihan puhtaasti kuvottavista tapahtumista joiden pohjalla on mystinen vire.
Surrealistinen ja omituista omituisempi taide-elokuva, mutta ei vielä kypsä lynchiläinen mestariteos mikä on enemmän kuin surrealistinen ja omituista omituisempi taide-elokuva.
