Jurassic Park oli aikansa hienoimpia elokuvia niin tehosteiltaan kuin muinaiset hirviöt henkiin puhkuvalta asenteeltaankin. Kassat kilisivät, ja pelkästään lippuluukkutuloja kertyi lähes miljardi dollaria, mikä vielä tänäkin päivänä oikeuttaa maailman boxoffice-listojen sijalle 6.! Niinpä kassamagneetin oli saatava jatko-osa – se surullisenkuuluisa jatko-osa.
Jo ensimmäisen osan siirtäminen valkokankaalle tuntui olevan Spielbergille hankalahko tehtävä, ja Michael Crichtonin mainio tieteiskirja evoluutio- ja maailman herra -pohdiskeluineen muuttui osittain koko perheen ällöttäväksi lepertelyksi – tosin laadukkaaksi sellaiseksi. Genre kuitenkin vaihtui. Tällä kertaa Spielberg taipuu markkinavoimien mukana vielä enemmän, ja vie taipuessaan elokuvan aivan lakoon asti. Surullista.
Crichtonin The Lost World-jatkoteos valmistui 1996, ja se ei rehellisesti sanottuna ollut edeltäjänsä veroinen teos, mutta silti todellinen tieteisseikkailu kaaoksen partaalla olevasta dinosaurusyhteiskunnasta, joka on onnistunut jäämään henkiin InGen-yhtiön Asema B:lle. Spielberg mokasi henkilöasetelmat pahasti jo ykkösessä ja nyt alulle pantu kierre voimistuu. Käsikirjoitus ei yksinkertaisesti kanna. Vanha valkopartainen setä ei tietenkään voinut olla pahis, joten ykkösosassa armosta henkiin jätetty Hammond (Attenborough) on kehissä edelleen, eikä kelpaa vieläkään pahikseksi. Voi sitä kiukun pihinää, kun mukaan onkin taiottu ilkeä veljenpoika (Arliss Howard), joka tekee pahuuksia minkä ehtii! Henkilögalleriana originaali teos kun olisi sisältänyt kohtuulliset puitteet supermahtavalle seikkailulle.
Kaiken huipuksi pelkkä kadonneessa maailmassa, Costa Rican saaristossa, pyöriminen ei riitä Spielbergille, vaan hän vie koko shown Jenkkilandiaan! Niinhän se taitaa olla, ettei yhdysvaltalainen tajua hommaa, jos ei kotimaan kamara ole uhattuna. Godzilla-seikkailulta vaikuttavan loppurymistelyn aikana mielessä käy useammankin kerran, että mistähän paikalle osuisi katsojan pälkähästä päästävä Velociraptor-lauma. Kaiken huipentaa laivan ruumassa nukutettuna makaava T-Rex, joka ilmeisesti voodoon avulla nirhaa koko laivan miehistön. Miehistön paloja sattuu nimittäin olemaan paikoissa, joihin T-Rex ei ikina mahtuisi, ja kansikin on kiinni laivan saapuessa satamaan. Yleensä kohtuuvarmaa jälkeä tekevän Spielbergin sietäisi hävetä, sillä hän on juuri päässyt mokalistojen kärkipaikoille. Eikä sitä hiton Velociraptor-laumaa näy vieläkään missään…
Kadonnut maailma täyttää kaikki elokuvataidetta ja lähdeteosta vastaan tehtyjen rikosten merkit. Se on samanaikaisesti häpeäpilkku, raiskaus alkuperäiskirjasta, ja vieläpä erittäin huono Godzilla-kertomus. Mutta tarina kadonneesta maailmasta jo sukupuuttoon kuolleine lajeineen ja selviytymistarinoineen se ei ole. Siinä missä Crichton onnistui kirjassa herättämään (jo kuolleen) Ian Malcolmin henkiin parilla rivillä ja vieläpä tyylikkäästi, Spielberg epäonnistuu pahasti mokien kasaantuessa isoksi kasaksi, eikä herätä mielenkiintoa katsojassa. Saati sitten dinosauruksia henkiin.
Tehosteista, Goldblumista ja vähäisestä romaanin ok:n stoorin hyväksikäytöstä tulevat ne vähät plussat, mutta nekin Tyrannosaurus Rex syö kaduilla hengaillessaan. JP2 saa minulta kyseenalaisen kunnian olla maailman tökeröin adaptaatio, ja Spielberg & Koepp menettävät monta sulkaa hatustaan. Näin se vain on, 1.5 pistettä läjähtää Holly-Stevenin kömmähdysten ja surkean kässärin vuoksi Brachiosauruksen painolla Kadonneen maailman niskaan. Lukekaa kirja, mutta pysykää kaukana tästä leffasta.
Ja vielä kertauksena: en vertaa kirjaa ja leffaa suoraan toisiinsa, vaan totean JP2:n olevan tällaisena versiona p*ska leffa. Senpä vuoksi olisin toivonut kirjan tarinan hyväksikäyttöä.
