Heikko lakoaa ja vain vahvin selviää. Niinhän se menee, ainakin jossakin mittakaavassa. Japanilainen kohuleffa Battle Royale (2002) pistää vielä askeleen julmemmaksi, ja asettaa satunnaisesti valitun luokallisen yhdeksäsluokkalaisia saarelle teurastamaan toisiansa. Asenteella viimeinen eloonjäänyt on sankari ja muut… no niin no… ruumiita.
Aivan kuin asetelma ei olisi jo hankala, mukana Battle Royale –pelissä on myös aikarajoja ja jokaisella osallistujalla kaulassaan pannat, joiden teho on ns. räjähtävä. Ei siitä sen enempää. Peli voi alkaa…
Okei, juonessa on tosiaan tuttuja aineksiakin. Jo normikauhuleffa leikittelee samanhenkisellä pudotuspelillä, eikä BR tee ollenkaan epäselväksi kenen kantilta seikkailua katsellaan. Lisäksi (ainakin) Stephen King on jo parikymmentä vuotta aiemmin Bachman-nimen alla kirjoittanut samaa teemaa vielä julmemmin noudattavan Pitkän marssin (The Running Manissa samaa henkeä myös). Nämä seikat vesittävät tarinan raadollisuutta, mutta voima on siinä miten erilaiset ihmiset ottavat salamana kirkkaalta taivaalta iskeneet vastaiskut vastaan: ts. ketkä luovuttavat ja ketkä pelaavat, ja jos pelaavat, niin millä korteilla? Ja ketkä kohtaavat ja millä porteilla? Se, että jokaisen kisaajan aseistus on sattuman sanelemaa, tuo viimeisen riipaisevan lisän Survivor-peliin. Henkilöhahmoissa voitaisiin pureutua syvemmällekin, eikä vain raapaista pintaa ennen tasatahtiin tapahtuvaa tuonelaan tallomista.
Battle Royale on ihan ansaitusti K-18-leiman alla kulkeva leffa, mutta ei se verta roiski vain roiskimisen ilosta ja turruttaakseen ihmismieltä, vaan kyllä Koushun Takamin kirjaan perustuvalla leffalla on oma sanottavansa ja ajatuksia herättävä taistelu esitettävänä. Satiirin ja tumman tulevaisuudenkuvauksen maaperällähän tässä marssitaan. Bannauksista elokuva on toki hyötynyt esimerkiksi kotimaassaan, jossa hallituksen toistuvat kieltoyritykset nostattivat sen Japanin historian yhdeksi suurimmaksi kassanagneetiksi. Eivätkö ne raukat tosiaan tiedä, että kielletty hedelmä kiehtoo ihmismieltä kahta kauheammin? Varsinkin kun aiheena on sadistisesti ihminen selviytymään ja omia ystäviään jahtaamaan laitettuna.
