”Hei, sehän on Simon Pegg”, oli ensiajatukseni kun näin elokuvan kannen. Tosin leffan nimi, Epäonnen Konnat, vaikutti jokseenkin epäilyttävältä. Simon Pegg -fanina ajattelin että mikäs ettei, kai tämän voisi katsoa. Siinä teinkin kohtalokkaan virheen. Elokuva on täyttä roskaa alusta loppuun.
Tarinantapainen kertoo perheenisä Charliesta (Frendeistä tuttu David Schwimmer), joka päättää hankkia uudentyön puhelinfirmasta. Siellä hän tapaa hölmöltä vaikuttavan Gusin (Pegg), jolla on mielessään suuria suunnitelmia. Gus ja hänen ex-tyttöystävänsä Josie saavat Charlien houkuteltua mukaan kiristämään Pastori Smallsia hänen arkaluontoisista harrastuksistaan, dollarinkuvat silmissään. Kuten arvata saattaa, helpolta vaikuttanut keikka menee pieleen ja pahasti. Tästä alkaa tolkuton sekoilu ja jokainen kolmikosta alkaa havitella omaa etuaan ongelmien syvetessä.
Elokuva oli suunnaton pettymys sekä juonen että näyttelyn osalta. Juoni yrittää olla ovela, mutta sen jokaiset juonenkäänteet ovat niin ennalta arvattavia, että niistä voisi pistää vaikka talonsa pantiksi. Huumori ei pure, en nauranut elokuvan aikana kertaakaan. Vain Matrixia parodioiva vitsi ja pari muuta juttua saivat aikaan hymähdyksiä, ei sen enempää. Eniten ihmettelen sitä seikkaa, että miksi ihmeessä huippuhyvä Simon Pegg on suostunut tulemaan näin ala-arvoiseen elokuvaan. Hänen läsnäolonsa pitää leffaa edes vähän pystyssä, mutta edes se ei onnistu pelastamaan leffaa varmalta tuholta. Joten ainoa ohjeeni on: koeta välttyä tältä elokuvalta vaikka mikä olisi.
