Vuonna 1933 ilmestynyt King Kong on varmasti tuttu vaikka ei olisi tuona vuosilukuna syntynytkään. Elokuva sai samana vuona jatko-osan nimeltään King Kongin poika. Vuonna 1976 ilmestyi uusi elokuva, joka sai nimensä alkuperäisen mukaan. 29 vuoden kuluttua ilmestyi Peter Jacksonin versio aiheesta ja jälleen sama nimi. Sitten vuonna 2017 pääsi ulos Kong: Skull Island, joka on osa hieman suurempaa kokonaisuutta. Sen elokuvan King Kong päätyy vuonna 2020 taistelemaan paikastaan hirviöiden kuninkaana Godzillaa vastaan. Jokatapauksessa tällä kertaa puhutaan alkuperäisestä King Kong-elokuvasta.
Elokuvaohjaaja Carl Denham kuvaa elokuviaan viidakoissa ja erilaisissa luonnonympäristöissä. Hän päättää lähteä etsimään tuntematonta Pääkallosaarta, jossa huhujen mukaan asustelee hirmuisa peto, Kong. Seikkailulle lähtee mukaan laivan miehistö ja Denhamin löytämä Ann Darrow, josta olisi tarkoitus tulla elokuvan tähti. Saarella joukkio tapaa alkuasukkaita, jotka palvovat Kongia. Nämä alkuasukkaat tahtovat antaa Annin lahjaksi Kongille ja kaappaavat hänet. Jättiläisgorilla Kong vie Annin mukanaan, josta seuraa hurja pelastusoperaatio. Anniin rakastunut Jack joutuu kuitenkin pelastamaan rakkaansa yksin, kun paljastuu minkälaista hirviötä vastaan he taistelevat. Vihainen Kong suuttuu entistä enemmän ihmisille, kun he vievät hänen naisensa. Taistelun loputtua Kong vangitaan ja viedään New Yorkiin, jossa sitä pidetään maailman kahdeksantena ihmeenä. Mutta mitä käy kun se pääsee irti suurkaupungissa?
Elokuva on hienoimpia hirviöelokuvia ikinä. Tarina on mielenkiintoinen ja pitää otteensa, vaikka tietää aina miten kaikki tulee päättymään. Pääkallosaarella olisi viipynyt kauemminkin ja olisi ollut myös hienoa nähdä kuinka Kong tuhoaa kaiken tieltään, koska omasta mielestäni se jäi hieman vaisuksi. Tosin Kong halusi vain Annin luokseen, joten oliko hän loppujen lopuksi paha. Homma on vähän niin kuin kaunotar ja hirviö tai sellainen kielletty rakkaus tai ehkä traaginen rakkaustarina. Juuri tällä tavalla elokuva pistää pohtimaan ja se on hyvä elokuvan kannalta. Vähän niin kuin Jason Bourne, josta kukaan ei ole ihan varma onko hän hyvä vai paha. Kong kuitenkin on sympaattinen hahmo, joka on varmasti ollut tarkoituskin. Tosin vastarakkautta ei kyllä heru Annilta.
Pääasiassa kaikki näyttelijät hoitavat homman kotiin, mutta Kong varastaa silti show’n ylivoimaisesti. Kongin hysteerisen näköinen hymy on vaan jotenkin hassu ilmestys. Sitten elokuvan paras anti eli stop motionin avulla tehdyt Kongin liikkeet. Vielä tänäkin päivänä tämän elokuvan stop motion on sulavaa. Ja on hämmästyttävää kuinka tuolloin osattiin tehdä noin loistavaa jälkeä.
Jos King Kongia aletaan vertaamaan toiseen valkokankaan suureen hirviöön, Godzillaan, ovat kummatkin suuria saavutuksia elokuvien historiassa. Omalla kohdallani käy niin, että pidän Kongista jonkin verran enemmän. Eri elokuvissa esiintyviä hirviöitä ovat tietenkin myös esimerkiksi Dracula ja Frankenstein, jotka edustavat kooltaan pienempien hirviöiden kärkijoukkoa.
King Kong on ehdottomasti yksi parhaimpia hirviöelokuvien saavutuksia, joka jokaisen on nähtävä. Vaikka kyseessä onkin vanha leffa, on se silti kestänyt ihan kiitettävästi aikaa. Ja pitää muuten vielä mainita, että DVD:tä kädessä pidettyäni olin vähän ihmetelllyt miksi ikäraja oli 15. DVD:n olin siis löytänyt joku kerta kirpparilta. On tämä aika lapsiystävällinen leffa, vaikka en nyt millekkään hirveän pienelle menisi tätä näyttämään. Jos olisit halunnut nähdä elokuvan lopun jälkeen lisää King Kongia, niin ei kannata vaivautua katsomaan jatko-osaa. Mene katsomaan Peter Jacksonin King Kong, joka onnistuu olemaan todella hyvä remake.
