Lääkärin omatunto on uusintaversio samannimisestä vuoden 1935 elokuvasta, jonka pääosissa olivat Irene Dunne ja Robert Taylor. Uusintaversion ohjaajan pallilla on Douglas Sirk, joka ohjasi runsaasti melodraamoja, eikä hän petä tälläkään kertaa.
Bob Merrick (Rock Hudson) on hieman itsekeskeinen playboy, joka joutuu onnettomuuteen, jonka seurauksena erittäin pidetty lääkäri kuolee. Lääkäriltä jää jälkeen katkera tytär Joyce (Barbara Rush) ja tuore vaimo Helen (Jane Wyman). Merrick yrittää hyvittää tapausta, mutta Helen ei halua häntä tavata. Sitten Helen joutuu auto-onnettomuuteen ja menettää näkönsä. Hän tapaa Merrickin, joka naamioituu väärän nimen taakse ja he alkavat viettää aikaa yhdessä. Helen alkaa rakastua Robinsoniin, joka oikeasti on Bob Merrick ja löytyy mahdollisuus, että leikkaus voisi palauttaa hänen näkönsä. Mutta ei se olekaan niin yksinkertaista.
Douglas Sirkin nimi jo kertoo, että kyseessä on suuria tunteita ja dramaattisia käänteitä. Ohjaus on erinomainen ja käsikirjoitus on hyvä, eikä se takertele lainkaan. Aika ei kertaakaan tule pitkäksi ja elokuvan parissa viihtyy kokonaisen lähes kaksituntisen.
Näyttelijät ovat kerrassaan erinomaisia, etenkin Rock Hudson, Jane Wyman (silloinen ex-presidentti Ronald Reganin vaimo) ja Otto Kruger. Myös muut näyttelijät tekevät hyvää, varmaa työtä. Rock Hudson katselee Wymania/Heleniä sopivan kaihoisasti ja tunteella, vaikka yksityiselämässä naiset eivät häntä kiinnostaneetkaan. Jane Wyman taas suoriutuu sokean roolista uskottavasti ja oli myös Oscar-ehdokkaana roolistaan. Alkuperäistä vuoden 1935 versiota en ole nähnyt, joten siihen en voi tätä vertailla.
Lääkärin omatunto on erinomainen melodraama, jossa on erinomainen ohjaaja, käsikirjoitus ja näyttelijät ja, joka kannattaa katsoa varsinkin, jos kyseisestä tyylilajista pitää.
nimimerkki: LeffaPopcorn
