Näytelmäkirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja Mamet teki aikoinaan päätöksen alkaa myös ohjata omaa tekstiään, ja hänen esikoisohjauksensa Pelin henki on edelleenkin yksi vaikuttavimmista ohjausdebyyteistä, mitä olen nähnyt. Tosin suurin ansio tämänkin elokuvan kiehtovuudelle löytyy tarinasta.
Tarina on pelkkää twistiä twistin perään ja tämä siis ajalta ennen Se7en leffaa, joka teki kiemuraisesta juonesta muotia ja jopa koko leffan itsetarkoituksen. Elokuvan keskiössä on psykiatri Margaret Ford (Crouse), jonka potilas aikoo tehdä itsemurhan pelivelkojensa takia. Ford ei tätä asiaa hyväksy vaan lähtee potilaansa puolesta peräämään pelivelkojalta armahdusta potilaalleen. Velkoja nimeltään Mike (Mantegna) antaa Fordille mahdollisuuden paikata potilaansa velat ja Ford hyväsydämisenä ihmisenä tarttuu tilaisuuteen. Ford alkaa samalla aistia, että vaikka Mike onkin pinttynyt peluri, niin silti hänessä on myös rakastettava pehmeä puoli, johon Ford alkaa kiintyä.
Tämäpä vasta positiivinen yllätys! Varsinkin ensimmäinen katsomiskerta painuu kaikkine jujuineen lähtemättömästi mieleen. Tosin täytyy muistaa, että onhan tämä melko arvostettu elokuvapiireissä, joten varsinaisesta puuntakaa-yllättäjästä ei ole kyse. Näyttelijät eivät todellakaan ole mitään staroja, mutta silti homma toimii. Yksi Mametin alter-egoista eli Mantegna tekee sen minkä parhaiten osaa. Hän on kova, mutta silti hänessä on paljon jotain sulavuutta, joka pehmentää hänen karskia roolihahmoaan. Lindsay Crouse on varsinainen yllätysveto tähän elokuvaan… varsin nimetön, mutta silti valtavan potentiaalin omaava naisnäyttelijä. Tässä hän tekee osuvan roolin rakastuneena “harmaavarpusena”, joka uskoo, että joku rakastaa häntäkin omana itsenään.
Tietyin osin leffa ei ole kestänyt aikaa. Kuvaus on äärettömän nuhjuista, joka tuo katsojalle hieman elähtäneen fiiliksen. Välillä jopa tuntuu, että katsoisi vanhaa saksalaista poliisisarjaa kahdenkymmenen vuoden takaa. Silti SE tarina on tämän elokuvan juttu, joka kantaa tämän elokuvan elinkaarta vielä tulevillekin sukupolville.
nimimerkki: mauge
