Taas kerran BBC todistaa valta-asemansa pukudraamojen mestarina tarjoillessaan viisiosaisen kertomuksen Cranfordin pikkukaupungin iloista ja suruista 1840-luvun Englannissa. Tarina ei kuitenkaan ole aivan tyypillinen masterpiece-draama, vaan Cranfordia leimaa kekseliäs ja nokkela huumori, joka paistaa läpi myös hieman dramaattisimmissakin kohtauksissa. Huumorin ja historiallisen pukuloiston lisäksi Cranfordissa saa nauttia sanoinkuvaamattoman upeasta näyttelijäntyöstä. Britannian naisnäyttelijöiden parhaimmiston miehittämä roolilista lähentelee täydellisyyttä ja saa kyllä nostamaan hattua BBC:lle.
Tarina alkaa keväästä 1842, mutta Cranfordin kaupunki ei ole paljoakaan muuttunut sitten Napoleonin sotien. Se ei näytä haittaavaan kaupungin asukkaita, joille muutos on todellinen peikko ja pelonaihe. Muutokset alkavat kuitenkin tunkea myös Cranfordin idylliseen paratiisiin uudistusmielisen nuoren lääkärin saapumisen sekä rautatien rakentamisen muodossa, ja näiden kahden “pääjuonen” siivittämänä nähdään häitä, hautajaisia, kiellettyjä romansseja, köyhyyttä, sairauksia, kuolemaa ja puutarhajuhlia. Tarinan pääteema on vanhan vallan jäännösten siirtyminen uuden ajan tieltä, mutta siltikään Cranford ei ole mikään “vanhojen hyvien aikojen” muisteloteos, vaan ennemminkin täysverinen saippuasarja maustettuna hienoilla hatuilla ja vuokratuilla hevosvaunuilla.
Suomennetun nimensäkin mukaan sarjan keskiössä ovat naiset ja tarkemmin sanottuna naiset, joille juoruilu on elämäntapa. Kaupungin johtohahmo on Eileen Atkinsin esittämä ankara, mutta oikeudenmukainen Deborah Jenkyns, joka määrittelee kaupunkilaisten rutiinit aina vierailuajankohdista appelsiinin syömiseen. Deborahilla on myös sisar, Matty (Judi Dench), joka on hieman hidasälyinen, mutta kiltti ja sympatiaa herättävä – toisin kuin sisarensa. Heidän lisäkseen tarinan ytimessä ovat kylän juorukello neiti Pole (Imelda Staunton), hassahtanut leskirouva Forrester (Julia McKenzie) sekä jalosukuinen rouva Jamieson (Barbara Flynn), joka on varakkaampi kuin muut kaupungin naiset, eikä koskaan unohda mainita sitä. Lisäksi sarjan alussa Jenkynsien neitien luokse saapuu nuori Mary Smith (Lisa Dillon), joka hyvän huumorintajunsa ja käytännönläheisen järkensä avulla sopeutuu Cranfordin pikkusieluiseen elämään. Cranfordin pikkuseurapiirien yläpuolella on vielä aristokraattinen Lady Ludlow, joka ei voi hyväksyä teollistumista ja tekee kaikkensa sen estämiseksi kaupungissa. Fransesca Annisin esittämänä armollinen lady nousee miltei jumalaiseksi olennoksi kuolevaisten cranfordilaisten edessä. Pyöriihän kuvioissa myös miehiä, mutta he jäävät auttamattomasti hameväen jalkoihin, siitäkin huolimatta, että heitä on otettu esittämään Michael Gambonin ja Jim Carterin veroisia tähtiä.
Viiden jakson jälkeen on nähty paljon iloa, surua, juoruja ja absurdeja tilanteita, eikä tv-sarja siitä voi parantua. Kun kaikki kruunataan vielä upeilla näyttelijäsuorituksilla, viisi jaksoa on yksinkertaisesti aivan liian vähän Cranfordin naisia (ja miehiä).
