John Singleton ponkaisi lupaavana nuorena ohjaajana elokuvamaailman tähtikartalle vuonna 1991 vakuuttavalla slummikuvauksellaan Boyz N the Hood. Vihaista, kadun kieltä puhuvaa mustaa elokuvaa edustava teos on eräs 90-luvun vahvimmista yhteisökuvauksista, eikä sen teho vähene lainkaan vuosien myötä. Elokuva vangitsi pelottavan aidontuntuisesti katujen hengen ja maton alle lakaistujen ihmisten ahdingon. Vasta 23-vuotias ohjaajanuorukainen todisti olevansa todella kyvykäs elokuvaosaaja. Kovin lupauksin ja odotuksin Singleton ryhtyi tekemään lisää elokuviaan esikoisestaan tutuista aiheista, kuten rotuvihasta, mustien asemasta Amerikan Yhdysvalloissa, nuorten elämästä, kostosta ja vihan vaikutuksesta. Singleton ei kuitenkaan saanut enää elokuviinsa debyytistään tuttua puhtia ja raikkautta, vaan filmejä raskautti liika saarnaavuus ja osoittelevaisuus.
2000-luvun kylmän tympeät toimintapläjäykset ovat raapineet arpia Singletonin lupaavasti alkaneeseen uraan, eikä häneltä enää osaa odottaa oikein mitään. Vuonna 1995 asiat olivat kuitenkin vielä toisin ja Singleton oli kova nimi. Yliopistomaailmaan sijoittuva Higher Learning kuuluu hänen vahvimpiin vetoihin, vaikka siinäkin on heikkouksia havaittavissa. Joka tapauksessa kansallisuuksien, rotujen, mielipiteiden ja yksilöiden kohtaamispaikkana kuvattu Columbuksen yliopisto on hyvä lähtökohta luoda draamaa sekä puhuttelevia asetelmia.
Nuoret ihmiset ovat kaikki jollain tasolla henkisessä ahdingossa. Heidän pitäisi ryhtyä opiskelemaan, bilettää, viettää elämänsä parhaat vuodet, löytää oma paikkansa tässä isossa maailmassa ja valmistautua lopulta isoksi kihoksi. Nämä ihmiset tulevat eri yhteiskuntaluokista omaten erilaiset sosiaaliset asemansa. Alkuasetelma on todella mielenkiintoinen ja nuorten elämää kuvataan aidonoloisesti. Rönsyilevä käsis, värikkäät persoonat ja luontevat näyttelijäsuoritukset pitävät mielenkiinnon yllä. Asioita katsellaan sen verran monelta kantilta, että katsoja saa ajatella vähän omilla aivoillaankin.
Sitten viimeisen tunnin aikana leffan asetelmat yksinkertaistuvat ja se keskittyy liikaa tiettyihin henkilöihin sekä heidän mielipiteisiinsä. Lopulta uusnatsismi nousee liian vallitsevaksi aiheeksi, mutta Singleton yrittää onneksi päästä psykologisemmalle tasolle kuvatessaan uusnatsismin syitä. Singleton ei onneksi myöskään pidä mustia kiihkoilijoita yhtään sen parempina ihmisinä, vaan on kaikkia ääriaatteita vastaan. Syitä ja seurauksia näytetään ihan kiitettävästi, ettei kokonaisuus jää pinnalliseksi myhäilyksi. Uusnatsien ja äänekkäiden mustien taistelua kuvataan kaunistelemattoman raadollisesti näyttäen kummankin osapuolet vain pahasti hukassa olevina ihmisinä. Varsinkin alkuun henkilöt ovat varsin moniulotteisia, mutta sitten tuntuu, että Singletonille tuli kiire vain saada filmi loppuun tehden muutaman helpohkonkin ratkaisun.
Singletonin ohjauksen viat ja edut nousevat tässä teoksessa kummatkin hyvin esille. Ensinnäkin lopputulos on turhan osoitteleva ja saarnaavakin. Liian pitkät dialogit raskauttavat elokuvan tempoa filmin yrittäessä olla yhtä päräyttävä ja merkittävä mestariteos kuin se legendaarinen Boyz N the Hood. Esimerkiksi Laurence Fishburnen opettajahahmo yrittää olla samanlainen merkittävyyksiä lateleva henkinen oppi-isä kuin Hoodin Furious, mutta jää vain varjoksi tuosta loistavasta hahmosta. Myös tempo on välillä aavistuksen verran liian hidas ja kaikki on vain niin ysäriä.
Singletonin koulukuvaus ei ole niin hyvä kuin mihin olisi ollut mahdollisuudet, mutta ajatuksia herättävä teos se on tällaisenaankin. Loppu on ainakin vavisuttava ja tunnetasoa nostava räjähdys. Jos rotuvihakuvaukset kiinnostavat ja American History X on nähty liian monta kertaa, niin Higher Learning voi olla sinun elokuvasi. Varauksella suosittelen myös mustan elokuvan ystäville, Singletonin tyylistä pitäville ja katukuvausten faneille.
