Candyman on legenda, joka saa jopa kovimmatkin gettolaiset pelkäämään hänen nimeänsä. Se on tarina, jonka mukaan Candymanin nimen mainitseminen viisi kertaa pelin edessä tuottaa äärimmäiset tuhot. Nimen lausuja kuolee, kun Candyman tulee koukkunsa kanssa ja repii veret pellolle.
Helen niminen opiskelija kiinnostuu legendasta ja alkaa tutkimaan sitä. Hän käy slummeissa ja yrittää saada mahdollisimman paljon tietoa mystisestä mutta pelottavasta Candymanista, hän jopa lausuu viisi kertaa Candyman nimen peilin edessä. Tällöin Candyman alkaa piinaamaan Heleniä ja murhaa ihmisiä, jolloin poliisi luulee Helenin suorittaneen veriset teot. Hän joutuu mielisairaalaan ja syötetään täyteen rauhoittavia, mutta silti Helen pääsee karkuun ja aikoo kohdata Candymanin.
Kauhukirjailijan Clive Barkerin kirjaan perustuva Candyman on yksi 90-luvun parhaimpia jenkkikauhuleffoja, jonka tunnelma on käsin kosketeltavaa. Synkät ja pimeät gettoalueet ovat leffan parhaimpia tunnelman luojia. Eikä tietenkään pidä unohtaa itse Candyman hahmoa, jonka puhekin riipii selkäkarvoja. Tony Toddin esittämä Candyman kuuluu ehdottomasti parhaimpiin kauhuhahmoihin, jotka ovat samalla siistejä että pelottavia.
Tekipä pitkästä aikaa hyvää katsoa kunnon jenkkikauhuleffa, joka todellakin pystyy pelottavaa tunnelmaa. Alan jo pikkuhiljaa olla täynnä kaiken maailman paskoja teinikauhuleffoja (paria lukuun ottamatta), jotka seuraavat samaa mallia. Candyman on kiva poikkeus, vaikka loppujen lopuksi sekin noudattaa samanlaista kaavaa, on leffa täydellinen. Näyttelijät suoriutuvat hyvin, ohjaus toimii, juoni on kiinnostava ja vertakin lentelee mukavasti. Kauhufanit kylläkin tuntevat teoksen, joten sitä ei tarvitse mainita.
