Oscar-palkitun Menetetyn maan jälkeen Coenin veljekset siirtyivät astetta kevyemmän materiaalin valmistamiseen. Veljeskaksikon uutuuspätkä Burn After Reading on humoristisen piikittelevä ja ilkikurisesti naljaileva teos CIA:n häikäilemättömyydestä, ihmisten vainoharhaisuudesta, kiristämisestä, huijaamisesta, pettämisestä ja monesta muusta asiasta. Elokuva on saanut taustalleen nimekkään näyttelijäkaartin tähtinään: John Malkovich, Frances McDormand, George Clooney, Tilda Swinton ja Brad Pitt.
CIA:n korkea-arvoinen virkamies Osbourne Cox (Malkovich) saa yllättäen potkut työstään virastonsa paksupintaisen byrokratian ansiosta. Katkera “Ozzy” alkaa potkujensa jälkeen kirjaamaan omia muistelujaan CIA:n ajoistaan pienimuotoiseksi kostoksi hänet erottaneille kihoille. Hyvin tulenarkoja tietoja sisältävät muistelut joutuvat harmittavan vahingon seurauksena itsekeskeisen ja rehvakkaan kuntosaliohjaajan Chad Feldheimerin (Brad Pitt) käsiin, joka tietenkin aikoo pistää bisnekset pystyyn. Apuriksi ryhtyy masentunut ja huonon itsetunnon omaava kollega Linda Litzke (Frances McDormand), joka myöskin on kiivaasti rahan perään. Ahneus peittää järjen alleen ja näinpä matkaan tulee odottamattomia mutkia, ellei välillä jopa umpikujia. Kun mukaan lisätään melkoinen playboymainen agentti, kierot venäläiset ja salamyhkäinen CIA, on hyvinkin sakea soppa valmis.
“I thought you might be worried… about the security… of your shit.”Pikaisesti silmäiltynä Coenien uutuustekele voisi näyttää melkoiselta sekasotkulta. Kieltämättä sitä se kyllä onkin. Coenit ovat ottaneet jälleen kerran vähän liian suuren palan nieltäväksi ja ovat kaiken lisäksi unohtaneet pureskella. Tarina tuntuu sisältävän melkoisesti asiaa puolelletoistatunnille… ehkä jopa liikaakin. Juonellisesti Burn After Reading käsittelee Chadin ja Lindan “bisneksiä”. Kuitenkin syvällisesti elokuvan varsinainen teema käsittelee CIA:n kovia ja jopa brutaaleilta tuntuvia keinoja, joihin Coenit ovat halunneet luoda humoristisen lähestymistavan. Haudanvakava asenne on todellakin heitetty romukoppaan ja tilalle on otettu rempseän viekas ja leikkisän humoristinen asenne. Sen lisäksi Coenit lisäsivät elokuvaansa monimutkaiselta tuntuvan suhdelabyrintin, jossa jokaisella henkilöllä tuntuu olevan jonkinlainen yhteys toisiinsa. Tämä syö raakasti tehoa varsinaisen teeman käsittelyltä ja valtaa vähän liiankin suuren osan elokuvasta. Loppujen lopuksi varsinainen teema unohtuu melkeinpä kokonaan ja samalla elokuvan syvällisyys uppoaa ja katoaa pimeyteen, kuin kivi synkkään avantoon. Pinnalle jää vain hupaisalta tuntuva suhdesekoilu iloineen ja suruineen höystettynä jokseenkin jännittävällä tarinalla.
Kuten edellinen repliikki antaa ymmärtää, katsojan lisäksi melkoisessa hämmästyksessä on myös päähenkilö Osbourne Cox. John Malkovich tekee erinomaisen roolisuorituksen pitkäaikaisen kärtyvaihteen päälle vetäneenä Osbourne Coxina, jonka vitutuksella ei näytä olevan rajoja. Myös Brad Pitt ihastuttaa katsojaa ärsyttävällä egoismillaan ja liiaksi paisuneella itsetunnollaan. Kuitenkin Pittin tulkitsema Chad on loppujen lopuksi ahnea juntti, jonka päässä ei tunnu olevan ilman lisäksi, muuta kuin vihertävien Abraham Lincolnin kuvien leijailua. Frances McDormand saa sympatiat puolelleen teräväkielisenä neitosena, joka haluaisi löytää itselleen kunniallisen kumppanin, eikä vain mitään “hunsvontti surkimusta”. Myös poikamaisella charmilla esiintyvä Clooney hoitaa hommansa kiitettävästi playboyagenttina, joka haistattaa pitkät sitoutumiselle ja järjestelmällisyydelle, ja joka tuntuu tarrauttuvan puun rungon lisäksi myös sen moniin, houkutteleviin oksiin.
Burn After Reading sisältää puutteidensa lisäksi mukavan vauhdikasta ja pirtsakkaa sekoilua, Coenien tyyliin nerokasta ja särmikästä dialogia ja ihan näppärän lopputwistin. Kestää pari katselukertaa ja toimii hyvin perjantai-illan viihteenä.
