Hellyyden ehdoilla -elokuvan kansikuva näyttää ällöttävän siirappiselta nyyhkyelokuvalta, johon miespuolisten katsojien ei kannata koskea edes pitkällä kepillä. No onneksi ennakko-odotukset menivät pahasti pieleen ja kyseessä olikin loistava draamakomedia. Vaikka James L. Brooksin viisi Oscar-pystiä voittanut debyyttiohjaus sisältääkin pientä sentimentaalisuutta, niin kyseessä on kuitenkin hyvin elämänmakuinen kertomus, joka repii ikävistäkin asioista lämminhenkistä huumoria. Vaikeat perhesuhteet, uskottomuus ja jopa vakava sairaus käyvät elokuvan vitsin kohteiksi, mutta lopputulos ei kallistu ollenkaan mustan huumorin puolelle vaan on oikeastaan mukavan arkinen. Michael Goren luomat musiikit luovat vielä sopivan alakuloista tunnelmaa ja näppärä dialogi vielä kruunaa muutenkin upean kokonaisuuden.
Elokuvan kertoma tarina on kertomus Aurorasta (Shirley MacLaine) ja hänen Emma-tyttärestä (Debra Winger). Heillä on vaikea mutta läheinen suhde, joka auttaa heitä pärjäämään elämän kivikkoisella polulla. Emma kasvaa aikuiseksi ja menee naimisiin Flapin (Jeff Daniels) kanssa, mitä äiti pitää maailman typerimpänä tekona. Liitto äidin vastusteluista huolimatta kuitenkin kestää ja avioparille syntyy lapsiakin, mutta aina yhtä onnellista perhe-elämä ei ole. Aurora itse retkahtaa naapurissa asustelevaan entiseen astronauttiin (Jack Nicholson), joka on tunnettu naissekoiluistaan. Vuodet jylisevät hurjaa vauhtia eteenpäin, sisältäen onnellisia hetkiä sekä vähän vaikeampia aikoja.
Syvät henkilöhahmot ja vahvat roolisuoritukset tukevat loistavaa tarinaa. Oscarilla roolistaan palkittu Shirley MacLaine tekee mahtavaa työtä äitinä ja yhtä uskottavasti Debra Winger näyttelee tyttären roolissa. Aina yhtä loistava Jack Nicholson sai ansaitun Oscarin ja aliarvostettu Jeff Daniels on roolissaan varsin aidonoloinen. Myöhemmin Simpsoneiden tuottajana tunnettu James L. Brooks on tehnyt varsin hienon debyyttielokuvan, joka on erittäin hallittu kokonaisuus. Teosta voisi luulla jonkun taitavien ihmissuhdekuvausten tekijänä tunnetun ohjaajakonkarin tekemäksi, sillä niin taitavasti hommat on hoidettu.
Ensimmäisen katsomiskerran jälkeen pidin tätä ihan tavanomaisena draamana, joka ei jäänyt muistiini minään erikoisena leffana. Uusintakierroksella tämä kuitenkin iski ja lujaa. Olen aina pitänyt lämminhenkisistä perhekuvauksista, joiden kärkeä Hellyyden ehdoilla edustaa. Lämminhenkisen ja jopa sentimentaalisen ulkokuoren takana kummittelee piinaava todellisuus. Tavanomaisuudestaan huolimatta tässä on jotain sellaista, mihin ei yleensä perhekuvaukset pysty. Aidosti koskettava ja lopulta todella riipaiseva elokuvakokemus, jota katsoessa todellinenkin kyynikko kokee pieniä kylmiä väreitä. Älykäs huumoripaketti osoittautuu lopulta todelliseksi nyyhkypaketiksi. Katsoja ei osaa sanoa onko elokuvan tunnelma lopulta äärettömän surullinen vaiko erittäin onnellinen. Hellyyden ehdoilla muistuttaa kohtaloltaan sekä tyyliltään Robert Redfordin esikoisohjausta Tavallisia ihmisiä. Molemmat saivat aikoinaan kasan Oscar-pystejä ja suosiota sekä yleisöltä että kriitikoilta, mutta nykyisin nämä teokset ovat jääneet todella vähälle huomiolle.
Sitten loppuun vielä ne suosittelut: Kaikki laatudraaman ystävät saavat revittyä tästä irti vaikka mitä, mutta myös elokuvaharrastajille on kyseessä pakollinen kokemus.
