Etsivä Frank Turner (Peter Facinelli) ja tämän työpari Martinez (Sarah Deakins) alkavat tutkia hyvin omituista murhatapausta ja luonnollisesti omituisen jutun taustalla on vähemmän omituisia tempauksia. Jo alkuteoksessa biologian optisiin ominaisuuxiin vaikuttava ainesosa aiheutti henkistä epävakautta ja Michael Griffin (Christian Slater) on se epäonninen persoona ja tutkija Maggie Dalton (Laura Regan) tietää asioista.
Jo H. G. Wells huomasi että näkymättömyys omaa haittapuolia ja epävakautta aiheuttavat sivuvaikutuxet ovat niistä huomattavimpia. Joka tapauksessa varsin heppoisan scifi-kauhustelun jatko-osa ei ole yhtä elegantti toteutukseltaan, mutta yxinään leffa toimisi paremmin, sillä viitteet edeltäjään ovat vain viitteellisiä. Joka tapauxessa salaisen ja luonnollisen löperösti hallinnoidun projektin luomus on irrallaan ja jälkiä peitellään lierojen toimesta. Ei siis mitään uutta taivaan alla ja aikaa menee puolisentoista tuntia.
Christian Slater on moninaisissa liemissä resunnut pyssymies joka osallistui kokeeseen hienovaraisen pakotteen alaisena ja tässä genressä ei koskaan tutkita millaiselle tyypille annetaan iso tehosteruiske. Peter Facinelli on se tilanteen ulkopuolelta sotkeutuva tyyppi joka saa henkilökohtaisen motiivin pysyä mukana ja Laura Regan on inhimillinen juonielementti joka antaa exposiota.
Yksittäisenä leffana onton miehen paluu ei ole mitenkään surkea, mutta ei myöskään saavuta mitään suureellista kinematografista arvoa. Ohjauksesta lisäksi vastaa joku Claudio Fäh joka osaa työnsä, mutta ei ole mikään suurmestari.
