Tällä kertaa Michael Bay on jotenkin onnistunut suostuttelemaan Steven Spielbergin tuottamaan uusimman megaspektaakelinsa, Transformersin. Spielbergin kädenjälki näkyy tässä hyvin heikosti. Transformers muistuttaa enimmäkseen mitä tahansa muuta Bayn elokuvaa. Eli elokuva sisältää paljon päätöntä räiskettä, onnetonta dialogia, kehnoa näyttelyä ja massiivisia räjähdyksiä. Järki on heitetty Baylle tyypilliseen tapaan romukoppaan.
Kuten sanottua, niin Transformers sisältää kaikki Michael Bayn elokuville tyypilliset piirteet. Kunnon juonesta ei tämän elokuvan, kuten muidenkaan Bayn elokuvien kohdalla, voi puhua. Juoni on varsin ohut ja sekin on vain syy tehosteille ja aivottomalle toiminnalle. Juonenkulku on varsin tökeröä, eikä kaikista juonikuvioista edes saa mitään otetta. Välillä mennään suorastaan ylidramaattisiksi. Myös juonenaukkoja on jonkun verran. Ja se juoni, mitä elokuvassa on, on todella kliseistä, eikä tarjoa sillä saralla mitään uutta. On hyvän ja pahan taistelu, joku ihme pyhä esine, jonka joutuminen vääriin käsiin on paha juttu ja teiniromantiikkaa, josta ei saada mitään irti.
Käsikirjoitus on muutenkin hutaisemalla tehty. Paitsi että olematon juoni on varsin tönkkö, niin myös dialogi on varsin haukotuttavaa. Dialogi ei toimi juuri lainkaan, ja on paikoitellen suorastaa siirappista. Mukaan on saatu myös väkinäistä huumoria. Muutama kohta kyllä sai pienen hymyn kasvoille, mutta eipä sen enempää. Varsin hupaisa on kohtaus, jossa yksi ukkeli juoksee laskeutuvien robottien seassa ja huutelee tehosteiden olevan parempia kuin Armageddonissa. Siinäpä yksi muistutus Michael Bayn aiemmasta elokuvasta. Alku- ja loppupuolella sorrutaan liiankin kanssa turhaan selittelyyn. Olisi voitu hyvinkin jättää pois tai ainakin jättää vähemmälle. Hahmotkin ovat niin paperinohuita, että on välillä vaikeuksia muistaa kuka kukin on.
Kuten Bayn elokuvissa yleensäkin, niin tehosteet ja toiminta menevät reilusti tarinan edelle. Michael Bay ei sentään syyllisty samanlaiseen tehosteiden ryöstöviljelyyn kuin kollegansa Roland Emmerich, mutta ei tässäkään montaa kohtausta ole, jossa ei robotteja tavattaisi. Sentään CGI ei ole niin tökeröä kuin yleensä 2000-luvun elokuvissa, mutta eivät tehosteet aivan sieltä toimivammasta päästä ole. Ja paikkojakin rusennetaan varsin näyttävästi. Jenkeillä on muuten rakennuksissaan todella vahvat katot. Kestävät useiden tonnien paineen vaivatta, mutta seinät kyllä menevät rikki, kun koneet vähän niitä kolhivat. Toimintakohtaukset ovat ihan siedettävää katseltavaa, vaikka joidenkin hidastusten ja salamaleikkausten kanssa menevätkin hermot.
Vaikka Transformers sisältääkin ison tukun ongelmia, niin kyllähän tämän kerran katsoo. Siis taattua Michael Bay -laatua.
