Kersantti John Stryker on klassinen hahmo klassikkoelokuvassa. Mutta kyseinen hahmo on niin rakennettu John “The Duke” Waynen ympärille, että jos sanot “Muistatko John Strykerin?” ei vastaaja luultavasti muista. Mutta kun kysyt: “Muistatko John Waynen Iwo Jimassa?”, niin kyseisen leffan nähnyt vastaaja muistaa varmasti.
Stryker on paha jätkä, joka kouluttaa pojat miehiksi ja johtaa heidät sitten lihamyllyyn Tyynellemerelle. Stryker on kova äijä, jolle ei ryppyillä, ja joka ottaa työnsä sotilaana vakavasti. Yksityiselämässä miehen asiat eivät kuitenkaan ole yhtä hyvin… Kun Stryker saa uuden lastin sotilaita koulutettavaksi, hän huomaa että porukka on surkeaa, ja aloittaa rankan koulutuksen, saadakseen miehet valmiiksi, valtaamaan Iwo Jimaa… Ja jotten spoilaisi enempää, Mr.Wayne huudahtaa jostain tähän väliin leffassa usein käyttämänsä lausahduksen: “Knock it off!”
Suurista taisteluista tehdään suuria elokuvia. Iwo Jima on hyvin tyypillinen neljäkymmentälukulainen propagandapätkä, aikansa spektaakkeli, jossa pahat ovat pahoja ja hyvät ovat amerikkalaisia. Hahmot ovat, vaikkakin taidokkaasti kirjoitettuja, kliseisiä. Taistelut kuvataan siististi, vaikka ihmisiä ammutaan, ei verta näy, eikä taistelukentällä erikoisia julmuuksia tapahdu. Ja John Wayne käy tätä sotaa käytännöllisesti katsoen yksin: Viisi miestä yrittää vuoronperään räjäyttää japanilaisten bunkkerin, ja kaikki saavat kuulasta. Sitten lähtee Wayne, jonka ei erikoisempaa kiirettä tarvitse pitää, johon yksikään luoti ei osu, ja joka sitten raivaa joukoille tien. Ne asiat, jotka tekevät Iwo Jimasta paremman kuin miljoona muuta tällaista elokuvaa, ovat John Wayne, ja leffan häpeilemätön äijämeininki, jota Wayne pitää yllä alusta loppuun. Tarinan lopussa on sitten (yllätys yllätys) dramatiikkaa, joka herkistää kovimmankin äijän, ja tottakai, se kaikkien historiafriikkien muistama lipunnosto.
Suosittelen Iwo Jimaa kaikille “Dukesta” diggaaville, ja kaikille äijäleffafaneille. Taattua mustavalkoista Wayne-laatua, jos tykkäätte tyylistä, ette pety. Hieno elokuva.
