Parin viime vuoden aikana ollaan alettu tekemään enemmän tälläisiä B-luokan roskaviihde-elokuvia, joista päällimäisenä mieleen on jäänyt tietenkin Quentin Tarantinon ja Robert Rodriguezin yhteistyö Grindhouse. Siinä sivussa myös David R. Ellisin Snakes on a Plane nauttii B-luokan maineesta täysin voimin. Yhtenä tähän kategoriaan voi pistää myös Scott Thomasin ohjaaman kauhuelokuvan Flight of the Living Dead, joka muistuttaa idealtaan ja toteutukseltaan hyvin paljon Snakes on a Planea, jopa joissain maissa Flightiä on pidetty Snakesin jatko-osana, mutta eri elokuvista on kuitenkin kyse, kun tällä kertaa käärmeet korvataan epämukavalla viruksella.
Juoneltaan Flight of the Living Dead on taattua roskaviihdettä alusta loppuun. Lentokone on matkalla Los Angelesista Pariisiin keskellä yötä. Matkustajina on liuta värikkäitä hahmoja, löytyy Nunna, kaksi toisiaan pettävää nuorta paria ja pakollinen musta hemmo. Samalla lennolla virkavallan edustaja Truman (Chisum) kuljettaa vaarallista vankia Frankia (O’Connor) Pariisiin vankilaan. Kenenkään tietämättä lentokoneen ruumassa istuu aseistettu hazmatpukuinen tutkija, joka vartioi erästä arkkua tarkoin. Pienten onnettomien sattumien ansiosta tämä arkku tietenkin aukeaa ja pian lentokoneessa on runsaasti epämiellyttävää porukkaa, joilla on nälkä.
Kuten juonesta tuli selväksi niin homma vedetään alusta loppuun niin yliampuvaksi pelleilyksi. Mutta ei tästä viihdettä puutu lainkaan. Tarina käynnistyy yllättävän rauhallisesti, jolloin katsoja pääsee aluksi seuraamaan näiden mehukkaiden hahmojen edesottamuksia, ja jälleen kun lentokoneessa ollaan, niin käydään WC:ssä harrastelemassa miehen ja naisen välistä leikkiä. Itse kunnon riehumiset pääsevät kunnolla valloilleen vasta reilun 45 minuutin kohdalla, jonka jälkeen porukkaa pistetään koreasti halki ja poikki mitään säästämättä. Siinä missä Snakes on a Planessa tekijät päästivät käärmeet liian aikaisin tekemään tihujaan, niin tässä puolestaan tekijät onnistuneesti säästelevät tuota uhkaa, ja antavat siitä aluksi vain pieniä kuvia mitä on luvassa.
(Tämän kappaleen lopussa on pieni kohtauspaljastus.)
Flight of the Living Dead on kasattu pienoisella budjetilla, mutta esimerkiksi gore-efektit ovat täysin hallittua työtä ja ei tässä myöskään tekoverestä ole puutetta, kun lopun kekkereissä Scott Thomas pistää haisemaan oikein kunnolla. Scott Thomas hyödyntää monista kauhuelokuvista lainattuja kliseitä röyhkeästi hyväkseen, ja saakin niillä palveltua tarinaa hyvin eteenpäin. Paikoin Flight of the Living Deadissä osataan luoda jopa hyvää tunnelmaa. Minne sitä kesken lennon pakoon lähtee virusmömmöä, joka leviää hetkessä ympäriinsä. Nasevan lopetuksen kruunaa erittäin hauska kohtaus, jossa eräs matkustaja tekee tuttavuutta lentokoneen perässä tulevan hävittäjän kanssa, ja jos tämän jälkeen ei vielä tiedä katsovansa B-luokan sekoilua, niin sitten en tiedä missä on vika.
Uskottavaa on myös se, että Kevin J. O’Connorin mainiosti esittämästä rikollisesta tulee tarinan sankari, joka joutuu liittoutumaan häntä saattamassa olleen David Chisumin esittämän poliisin kanssa. Tietenkin hallituksellakin on näppinsä pelissä, kun Eric Avararin hauskasti tulkitsema agentti yrittää salata, mitä lentokoneen ruumassa oikein kuljetetaan. Muukin porukka selviää rooleistaan juurikin siiheen tahtiin miten tälläiseltä kohellukselta voi odottaa.
Kokonaisuutena Flight of the Living Dead on varsin kelvollinen B-luokan roskaviihde-kauhuelokuva ja tämän lennon aikana ajatuksia ei tarvitse käyttää lainkaan. Tämä leffa tunnetaan myös nimellä Plane Dead.
