…Ja tässä oikealla näemme työn Ingmar Bergmanin (s. 1918 Uppsalassa) punavalkoiselta kaudelta. Kuten taiteilija itse asian on ilmaissut, hänellä oli mielessään kuva neljästä naisesta, kun hän aloitti tämän projektin työstämisen. Kuvasta on nähtävissä, kuinka Bergman on mm. käsitellyt raskasta eroaan näiden naisfiguurien kautta. Kuten voimme huomata, yksi naisista (Andersson) on kuolemansairas. Hänen kaksi sisartaan (Thulin & Ullmann) ovat valvoneet pitkään sairaan vierellä, kuten myös tämä palvelustyttö (Sylwan). Heidän valkoiset 1800-luvun lopun pukunsa suorastaan hohtavat puhtautta, mutta voimme vain arvailla, mitä tapahtuu sisaren kuoleman jälkeen. Ehkä nämä kaksi jäljelle jäänyttä sisarta kietoutuvat synnin synkkiin lonkeroihin, ehkä palvelustytölläkin on jotakin hämärää mielessään. Mutta se on tietysti vain symboliikkaa ja perin mielikuvituksellista…
Mutta palatakseni teoksen värimaailmaan – voin vain haukkoa henkeäni ihastuksesta. Katsokaa tätä punaista! Miten koko kuvan miljöö hehkuu arvokkaan ja hämmentävän punaisena. Taiteilija itse on kertonut, että hänen pensselimestarinsa (lue: kuvaaja) Sven Nykvist teki useita kokeiluja välineillään, jotta lopputulos olisi ollut mahdollisimman täydellinen. Ei lienekään ihme, että Nykvist palkittiin työstään Oscarilla. Itse Bergmankin oli ehdolla työn rahoituksen hoitamisesta, luonnostelusta ja ohjeistamisesta (eli parhaan elokuvan, käsikirjoituksen ja ohjauksen Oscar-ehdokkuudet). Varsinaiset palkinnot hän keräsi kuitenkin muualta kuin akatemialta. Kaiken kaikkiaan tämä on hieno työ, joskin jostakin kulmasta katsottuna liian pysähtynyt ja… puhelias.
