Kuusi mustiin pukeutuneita peitenimeillä varustettua konnaa saa ikääntyvältä gangsteripomo Joe Cabotilta jalokivikeikan, joka on hyvin ja huolellisesti suunniteltu. Mutta kaikki ei mene niin kuin pitäisi. Keikka menee pahasti pieleen kyttien yllätyksestä ja konnat joutuvat omilleen, osa kuolee, osa selviää. Joukon rippeet kokoontuvat varastolle selvittämään tilannetta, kuka koplassa on petturi?
Elokuva, jossa mustiin pukeutuneet miehet kiroilevat, puhuvat viileästi ja tappavat – kyllä, se on ilmiselvää Tarantinoa. En pahemmin pidä Quentin Tarantinon Kill Bill -elokuvista, mutta miehen ensimmäiset ohjaukset, Reservoir Dogs ja Pulp Fiction, ovat vaikuttaneet syvästi minussa. Miehen kulttimaineen saanut debyyttiohjaus Reservoir Dogs on oma suosikkini koko filmografiasta. Sen älyttömän cool tyyli rokkaa, mainio musiikki soi päässä, palapelimäinen juonenkulku viehättää ja näyttelijät ovat tehneet hahmoistaan todella mielenkiintoisia ja mahtavia. Hahmot ovat lähes kaikki saaneet kunnioituksensa allekirjoittaneelta: Mr. White, Mr. Blonde, Mr. Pink, Mr. Orange, Mr. Blue, Mr. Brown, sekä tietysti Joe Cabot ja hänen poikansa “Nice Guy” Eddie. Tosin Mr. Bluen hahmolle olisin suonut paremmin huomiota. Hahmosta ei alussa saa irti juuri mitään. Loistavasti valitut näyttelijät saavat hahmonsa elämään ja saavat heistä mielenkiintoisia ja tyylikäitä.
Tarantinon kuljettaa ovelasti juonta eteenpäin, esittämällä kohtaukset erillaisessa järjestyksessä. Mies tekee tyylinsä heti täysin selväksi. Ensimmäisen katselukerran jälkeen annoin elokuvalle vain 3,5/5, mutta toisen kerran jälkeen en epäillyt yhtään antaa sille täysiä pisteitä. Sen rikostunnelman hypnoottisuus pääsee vasta ajan myötä vaikuttamaan. Mies käyttää taikurimaisesti myös musiikkia hyvin, en voisi kuvitella elokuvaa oikeaksi, jollei siinä soisi alussa Little Green Bag. Kyseinen biisi on muuten loistava. Lisäksi interaktiiviset hatun nostot miehelle yhdesta kaikkien aikojen legendaarisimmista alkukohtauksista. Dialogin, mustan huumorin ja coolin meiningin juhlaa kokonaan aina Madonnan keskustelusta alkutunnarina toimivaan Little Green Bagiin.
Näyttelijät ovat jokainen loistavia, tosin Mr. Orangea tulkitseva Tim Roth oli välillä hiukan ärsyttävä, mutta hyvän roolin hänkin teki. Erityisesti pidin Harvey Keitelistä (Mr. White), Michael Madsenista (Mr. Blonde), Steve Buscemista (Mr. Pink) ja Chris Pennistä (Nice Guy-Eddie). Parhaan roolin kuitenkin mielestäni veti Joe Cabottia näyttelevä Lawrence Tierney. Quentin Tarantino itsekin näyttelee leffassa ja tekee Mr. Brownista eräänlaisen oman kuvansa ja vetäisee loistavan roolisuorituksen. Myös Eddie Bunkerille mainintaa hänen lyhyestä, mutta hyvästä suorituksestaan Mr. Bluena.
Reservoir Dogs on 1990-luvun parhaimpia elokuvia ja selvästi 1990-luvun huippujen leffojen avaaja. Reservoir Dogs on taidetta Tarantinon tyyliin ja siitä joko pitää, tai ei pidä. Itse jaksan katsoa sen aina uudelleen ja uudelleen ollenskaan tylsistymättä. Se herättää ajatuksia aina elokuvan loputtua. Tarantinon luoma tunnelma antaa todella uskoa, että rikollisetkin ovat ihmisiä, jotka eivät huvikseen tapa (Blonde on suuri poikkeus). Joka katselukerralla se avaa uusia ulotuvuuksia ja saa huomaamaan pienimmät yksityiskohdatkin. Se saa aina vain enemmän ja enemmän arvostamaan Tarantinoa ja itse elokuvaa. Jos Tarantino olisi pysynyt Reservoir Dogsin ja Pulp Fictionin tyylissä, hän olisi kenties nykyajan paras ohjaaja. Mutta kyllä mies kehuja ansaitsee paljon, kun on tehnyt näin mahtavan elokuvan joka kuuluu rikoselokuvien parhaimmistoon, ellei ole jopa paras. Tarantino on nero, jonka elokuvista Reservoir Dogs kannattaa katsoa ensimmäisenä. Reservoir Dogs on taidetta!
nimimerkki: Mr. Sixpack
