Making a Murderer on kiistatta viimeisen vuoden puhutuin dokumentti. Netflix-debyyttinsä jälkeen se on aiheuttanut murhasyytetty Steven Averya koskevan kansanliikkeen, mielenosoituksia ja vetoomuksia Yhdysvaltojen johtaville poliitikoille Barack Obamaa myöten. Vastaavaa aktiivisuutta on aiheuttanut viimeksi loistava Blackfish, joka mullisti valaita esittelevien vesipuistojen elinkeinon tavalla, josta ei ole paluuta.
Making a Murderer on koukuttava sarja. Se esittää kronologisessa järjestyksessä Steven Averyn – köyhän ja heikkolahjaisen Wisconsinin osavaltiossa koko elämänsä viettäneen amerikkalaismiehen – surkean tarinan. Avery on yksi tunnetuimmista tapauksista, joissa syytön mies on joutunut vankilaan. Huonon rikostutkinnan ja puolueellisen oikeusprosessin takia hän istui 18 vuotta vankilassa rikoksesta, jonka oikea tekijä jatkoi rikoksiaan sillä aikaa.
Tässä dokumentissa varsinainen syyttömänä tuomitseminen näyttelee sivuosaa ja tarkastelun kohteena on Averyn vapautumisen jälkeinen elämä. Hyvin pian vapautumisensa jälkeen, kesken miljoonien korvausta hakeneen oikeusjutun, Avery joutuu uudelleen vangituksi. Tällä kertaa häntä syytetään nuoren naisen raiskausmurhasta.
Katsoin dokumentin sosiaalisena kokeena, tietäen millaisen raivostuneen reaktion se oli etenkin Yhdysvalloissa aiheuttanut. Making a Murderer nojautuu alusta lähtien vahvoihin taustaoletuksiin – tarinan narratiivina toimivat Averyn puolustusasianajajien kannanotot ja ”juoni” on paljastaa Averya vastaan suunnattu salaliitto hirveine seurauksineen. Peräti 10 jakson pituus sisältää myös runsaasti tunteellista materiaalia Averyn perheestä ja hänen läheisistään, myös siskonpoika Brendan Dasseysta, jota syytettiin enonsa avustamisesta.
Tästä alkaen arvostelu sisältää spoilereita!
Dokumentti esittääkin asiansa melko vakuuttavasti. Syynä tähän on todisteiden hyvin valikoiva esittely. Siinä ei kerrota esimerkiksi muista DNA-todisteista kuin verijäljistä (joita siis löytyi auton konepellin alta), eikä siitä, että Avery stalkkasi murhattua naista pommittaen tätä puhelinsoitoilla murhapäivänäkin. Tutkinnassa selvisi myös, että murhaluoti oli peräisin Steven Averyn aseesta. Dokumentissa päivänselvänä todisteena tutkimuksen manipuloinnissa esitetty veriputkilon korkissa ollut reikä löytyy todellisuudessa kaikista todisteputkiloista. Tätä ei katsojalle kerrota.
Myös Dasseyn todistajanlausunnon mitätöinti dokumentin näyttämien kohtien perusteella ei ole aivan päivänselvää, sillä ”tyhmän veljenpojan” alkuperäinen tarina sisälsi paljon liian tarkkoja, lypsämättömiä yksityiskohtia, joita dokumentissa ei mainita. Myös Averyn persoonaa ja hänen rikoshistoriaansa pyritään sievistelemään kaikin mahdollisin tavoin. Lähes 10-tuntinen dokumentti ei myöskään esitä murhatapauksen yksityiskohtia kaikkine todisteineen missään vaiheessa, mitä voi kuvamateriaalin kestoon nähden pitää melkoisena rimanalituksena.
Dokumentilla on tietysti paljon ansioitakin. Se on tunteisiin vetoava ja esittää kaikki tutkinnassa tehdyt virheet, joista osa on hyvin vakavia. Pikkukaupungin murhatutkinta oli niin retuperällä, että on mahdotonta sanoa, mikä esimerkiksi oli murhatun naisen Teresa Halbachin murhatapa ja tarkka paikka. On perusteltua epäillä, että osa todisteista on voinut olla poliisin istuttamia Averyn tuomion varmistamiseksi.
Making a Murderer antaa myös loistavan tilaisuuden pohjoismaiseen oikeusjärjestelmään tottuneelle katsoa amerikkalaisen tuomioistuimen toimintaa vahvoine retorisine painotuksineen. Todellisuus on kaukana elokuvien älykkäästä dialogista. Tapaus kertoo myös sen, että harvoin murhatapaukset ovat kaikki todisteet arvioituna täysin selviä, eikä rikospaikkatutkinnan arvoa ei voi liioitella.
Arvostelu saattaa tuntua rajulta sohvalla koettuun jännitykseen nähden, mutta mielestäni kaksi tähteä on hyvin perusteltu arvio dokumentin sisällöstä. Kun moraalisesti närkästyneenä suuntasin dokumentin jälkeen tapauksen todisteiden ääreen, tunsin välittömästi oloni petetyksi.
Dokumentintekijät uhrasivat liikaa tosiasioita hyvän tarinan kertoakseen, vaikka ”se oikea tarina” olisi jo itsessään ollut kertomuksen arvoinen. Oikeusjärjestelmän ja rikostutkinnan puutteet olisivat riittäneet loistavan dokumentin tekemiseen, varsinkin kun nyt nähdäkseni oikean tuomion saanut mies oli aikaisemmin ollut järjestelmän uhri.
Katso tämä sarja, mutta älä niele purematta! Ja jos haluat katsoa vastaavan, mutta oikeasti hyvän ja hyytävän murhadokumentin, niin katso HBO:n The Jinx, joka pyyhkii tällä katsojaa aliarvioivalla pätkällä lattiaa.
