Kummelin Jackpotia lähdin paljon epävarmemmalla mielellä katselemaan kuin tätä. Mutta kumpi loppupeleissä onnistui paremmin?
Kirurgi Lauri Mustonen (Kivinen) ja hyönteistutkija Pauli Bergström (Silvennoinen) asuvat suuressa vuokra-asunnossa ilman huolia. Eräänä päivänä vuokraisäntä, luutnantti John Molotov (Hela), nostaa vuokraa käsittämättömän paljon. Kaiken kukkuraksi hän vielä asettaa Lydia-tätinsä asumaan taloon, joten varsinkin Laurille ongelmaksi koituva asia on vailla ratkaisua. Pauli saa kuitenkin idean – ottaa alivuokralainen (Kahilainen) asumaan rahahuolien helpotukseksi.
Ja vastaus ensin mainitsemaani kysymykseen: ehdottomasti Jackpot. Alivuokralainen sortuu jatkuvasti stereotyyppiseen moskaan, jota on vaikea käsittää huumoriksi. Vaikka jo Jackpotissa oli havaittavissa pientä väkisin yrittämistä, oli siinä kuitenkin tarpeeksi itse Kummelia. Alivuokralaisessa on turvauduttu erittäin heikkoon homohuumoriin, joka ei vain naurata. Taitaa pojilta ideat loppua – täydellinen pohjanoteeraus.
Näyttelypuoli on valitettavan väsähtänyttä, erityisesti olen pettynyt maestro Heikki Silvennoiseen, joka ei elokuvassa pääse näyttämään pätkääkään taitojaan; tosin hänen roolinsa Paulina on muutenkin kuivahko ja hahmo on kirjoitettu tylsäksi. Mikko Kivinen on todella hyvä näyttelijä, mutta edes hänkään ei pysty pelastamaan tätä katastrofielokuvaa.
Kummeli on melkeinpä aina pystynyt parhaimpaansa sarjan muodossa ja elokuvat olisi voitu lopettaa hyvään Jackpotiin, sillä Alivuokralainen ei pysty tarjoamaan kuin muutaman pienen hirnahduksen ja siihen se sitten jääkin. Elokuvassa rahastuksen karvas maku.
Puoli tähteä Heikki Silvennoisesta ja toinen puolikas Mikko Kivisestä, vaikka he näyttelevätkin elokuvassa vain 10 prosentin latauksella.
