Tuntuu oikeastaan hämmentävällä tavalla loogiselta nähdä tuotanto-käsikirjoitus-ohjaus –krediiteissä Gucci-guruna tunnettu Tom Ford. A Single Man on nimittäin alusta loppuun juuri niin tinkimättömän tyylipuhdas ja pienieleisyydessään näyttävä elokuva kuin univajeiselta muotisuunnittelijamiljonääriltä voisi odottaa. Jos maailmalla on muitakin vastaavanlaisia vaatemiehiä- tai naisia, soisin mieluusti heidänkin suuntaavan palkkapussinsa sisällön jatkossa elokuvataiteeseen.
Tarina on varsin yksinkertainen: mies on menettänyt rakkaimpansa. Rajaus on ajallisesti yhdessä päivässä, jonka aikana päähenkilö, opettaja George (Colin Firth) tapaa… ihmisiä. Kuuban ohjuskriisi puhututtaa kaikkia, mutta oikeastaan puhutaankin ihan jostain muusta. Hirveän paljon ei tapahdu, mutta aika paljon tapahtuu. Jep, tämä on juuri niitä leffoja.
Kerronnallisesti Ford näyttäisi hioneen pienen tarinansa yksityiskohtia neuroottisuuteen asti, sillä kaikki palvelee kokonaisuutta onnistuneesti. Kamera tulee lähelle. Värimaailma vaihtelee estottomasti päähenkilön tunnetilojen mukaan hehkuvasta kalskeanharmaaseen. Musiikki on toisinaan huumaavan eeppistä, mutta muuten suuret linjat ovat pitkälti pelkistettyjä: kun mustavalkoinen valokuva aiheuttaa takauman, on takaumakin mustavalkoinen ja kuvakerronnaltaan rajattu. Sanoiko joku taidehömppä?
Ei! Pirun taitavaa ja kaunista kerrontaa tämä on. Katsoja omaksuu huomaamattaan Georgen näkökulman ja samastuu tähän, vaikka hahmo näyttäytyisi muille elokuvassa vähäsanaisena ja jopa etäisenä. Se on tosin vähintään yhtä paljon mestarillisesti näyttelevän Colin Firthin ansiota; en panisi ollenkaan pahakseni, jos herra pokkaisi juuri tästä roolista Oscarinsa. Kohtaus, jossa George kohtaa läheisen naisystävänsä Charleyn (myös mainio Julianne Moore), on yksi viime leffavuoden hienoimpia. Mikä parasta, elokuvan vähäiset koomiset hetket ovat hersyvän onnistuneita ja juuri oikeassa balanssissa muuhun sisältöön nähden.
Leffan melkeinpä ainoa valituksen aihe on komeana koululaispoikana keikistelevä Nicolas Hoult. Käsikirjoituksellisesti hahmo on perusteltu, mutta Hoult tuntuu olevan hukassa suurimman osan ajasta ja toimittaa repliikkinsä jatkuvan puisevasti. Houltin kokemattomuus korostuu tietenkin epäreilusti kauttaaltaan onnistuneiden suoritusten rinnalla, mutta tuntuu siltä että kaveri oli hurjasti luontevampi pikkunassikkana Poika-leffassa.
Siitä huolimatta A Single Man on yksi viime vuosien lupaavimmista ohjausdebyyteistä. Odotan mielenkiinnolla Fordin seuraavaa projektia, jos sellaista tulee; tämä elokuva tuntuisi ponnistaneen niin henkilökohtaisista motiiveista, että ohjaajan voisi olettaa tekevän jatkossakin elokuvia muiden odotuksista riippumattomana, pitkälti itselleen. Hyvä niin.
