Japanilainen Ghibli-studio on yksi ainoita jäljellä olevia perinteisen piirroselokuvan studioita. Disneyn siirryttyä tietokoneanimaatioon, perinteisistä animaatioista on ollut pulaa. Onneksi Hayao Miyazakin elokuvat osaavat korvata tämän tyhjältä tuntuvan aukon. Suurin osa studion elokuvista ovat syvästi japanilaiseen kulttuuriin pohjautuvia taideteoksia, mutta vuosien varrelle on kertynyt myös poikkeuksia. Niistä merkittävin on vuoden 2006 Maameren Tarinat joka perustuu Ursula K. Leguinin kirjasarjaan.
Nyt suositun brittiläisen lastenkirjailija Mary Nortonin (1902-1993) Kätkijät-kirjasarjan ensimmäinen osa on saanut japanilaisen animaatiokäsittelyn 40 vuoden suunnittelun jälkeen. Käsikirjoituksesta vastanneet Miyazaki ja Keiko Niwa ovat ottaneet reilusti vapauksia tarinan suhteen. Yksi näkyvimmistä esimerkeistä on tarinan siirtäminen 50-luvun Englannista nykyajan Japaniin.
Kätkijät kertoo pienestä peukalon kokoisesta kansasta, kätkijöistä, jotka elävät ihmisten keskuudessa piilotellen heidän unohtamiaan tavaroita. Nuori Arietta-tyttö on isänsä ja äitinsä ohella ainoa elossa oleva kätkijä. Kun Arietan isä ottaa tyttärensä mukaan kätkemisreissulle, tämä herättää vahingossa talossa asuvan Sho-pojan huomion. Pian Arietta perheineen ei enää saa elää rauhassa; Sho haluaa tutustua tyttöön ja taloudenhoitaja haluaa häiriköt pois talosta. Kätkijöille ihmiset ovat perinteisesti vaarallisia, mutta tutustuttuaan Shohon Arietta saa kuulla mukavalta vaikuttavan pojan syvästi varjeleman salaisuuden.
Kirjan lukeneet eivät välttämättä hyväksy kaikkia muutoksia, karsimisia ja lisäyksiä. Tarina perustuu melko löyhästi kirjaan, mutta onnistuu kuitenkin pitämään pääelementit kasassa. Alkuperäisen tarinan viehätys ja mielikuvituksellinen maailma on yhä tallella. Kätkijöiden taustat ja elintavat käyvät selviksi ja hahmojen väliset suhteet vaikuttavat uskottavilta. Siitä huolimatta tarinasta puuttuu se varsinainen punainen lanka; mikä onkaan elokuva tarkoitus ja sanoma? Loppuosan kliimaksi osoittautuu pettymykseksi. Tarinan puolella Miyazaki on onnistunut japanilaistamaan kirjan hyvin, mutta muuten käsikirjoitus hapuilee, eikä oikein koukuta missään vaiheessa.
Onneksi tarinan heikkous korvataan mehevillä hahmoilla ja menevällä ääninäyttelemisellä. Värikkäät ja persoonalliset hahmot sulautuvat hyvin ympäristöön ja erottuvat selvästi toisistaan. Arietta on reipas ja uskalias sankarityttö, hänen äitinsä huolehtiva ruoanlaittaja ja hänen isänsä vastuuntuntuinen seikkailija. Tarinan varsinainen ilkimys on ruma ja ärsyttävä kotitaloudenhoitaja.
Arietan ja Shon väliseen suhteeseen keskitytään ymmärrettävästi eniten. Lopputulos: muut hahmot vaipuvat lähestulkoon unohduksiin. Olisi ollut kiva nähdä muitakin hahmoja enemmän, etenkin sivuroolissa esiintyvää villiä kätkijää.
Taitavasti piirretty Kätkijät on värikäs koko perheen elokuva joka siivittää katsojansa huimaavaan seikkailuun. Japanilainen musiikki soi taustalla luoden iloisen tunnelman koko elokuvan ajan. Suru ja muut voimakkaat tunteet ovat tipotiessään. Kaikki on ihanan värikästä, iloista ja räikeää. Lisäksi elokuvan loppu jätetään avoimeksi mahdollista jatkoa silmällä pitäen (Ghibli-studion tuntien on melko varmaa ettei sellaista koskaan nähdä).
Kätkijät soveltuu kaikille Ghibli-studion faneille sekä Mary Nortonin kirjasarjan lukeneille, tai vain perinteisen piirroselokuvan kannattajille. Puutteistaan huolimatta ohjaaja-animaattori Hiromasa Yonebayashi onnistuu kannattelemaan tarinaa ja hahmoja loppuun asti kiitettävällä arvosanalla.
