Ilman sankarikorostusta. Hienovaraisesti todellisuutta ajatellen. Nouseva ahdistus. Krittikkiä byrokraatteja vastaan. Huh. Loppukohtauksen jälkeen huomaa että nyt voi hartiat laskea.
United 93 oli se lento joka jäi kesken. Syitä ja spekulaatioita koneen tapahtumista alkoi leviämään saman tien kun todellisuus paljastui. Muutama koneessa olleen lähiomainen antoi lennolta saadut puhelinviestit julkisuuteen ja samantien matkustajien osuus kaappaajien epäonnistumisesta alkoi elämään oma elämäänsä. Kuinka helppoa olisikaan ollut tehdä täyslaidallinen Holly-hehkutus aiheesta? Samaan aikaan alkoi kritiikki ongelmien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa. United 93 –leffa ei ainakaan helpota kritiikin kohteiden elämää. Eikä ole syytäkään. Tässäkin suhteessa leffa olisi voinut vajota yltiöagitointiin.
Paul Greengrass on tehnyt teoksen joka taiteilee todella tarkalla otteella hienovaraisuuden ja yleisökosiskelun välimaastossa onnistuen pysymään valitulla tiellä. Näyttelijät ovat tuntemattomia, joten hyvis-pahis-sankari –ennakkoasetelmaa ei pääse syntymään naamakertoimen perusteella. Ja vaikka näyttelijöissä on selkeästi pääosaesittäjiä, niin kokonaisuutena jää mieleen lennolla olleiden ihmisten kollektiivinen ryhmäahdistus.
Elokuvassa tuodaan esille myös byrokratian ongelmat toimia tilanteessa. Mutta tässäkään näkökulmassa ei osoitella sormella yksittäisiä viranhaltijoita. Katsojalla tulee tunne ahdistavasta vastuuta mikä päätösten tekijöillä on, kun koneisto ei vain toimi pyramidin huipulta tekojen asteelle vaikka kuinka haluaisi pelastaa ihmispoloja.
Suljetun tilan katastrofeista on leffoja pilvin pimein. Milloin realismi haukkaa hatullisen, milloin naivismi nakertaa uskottavuutta – tässä tapauksessa DVD:ltäkin katsottuna suljettu tila imaisi sisäänsä todellisuuden tuntuisuudellaan. Voikohan seuraavan kerran lentokoneessa syödä sämpylän ilman että haukkoo hermostuksissaan plastiikat mukana?!
Elokuvan katsomiseen vaikuttaa tietenkin lopputuloksen tietäminen ja se miten tuo päivä muutti rutiineja koko Telluksella. Jos aihe olisi täysin kuvitteellinen, eikä sen katsomiseen vaikuttaisi taustatiedot, niin nousisiko se tavallisen leffan yläpuolelle? Tuskin, mutta hyväksytään tosiasiat tapahtuneesta ja niiden vaikutus jopa kotisohvalle. Mutta on hyvä pitää mielessä että tämäkin on vain yksi tulkinta tapahtumista.
DVD:n extroissa on lennoilla menehtyneiden omaisten näyttelijätapaamisia sekä tunnelmia leffan ennakkoesityksestä. Karpomainen sosiaaliporno on hyvin lähellä, mutta haluan uskoa kuvien aitouteen. Ja siihen että tässäkin suhteessa pysytään hyvän maun rajoissa. Extroissa on myös lennon miehistölle ja matkustajilla tehtyjä muistokirjoituksia.
