Picasso, suuri espanjalainen taiteilija. Hän on yhä yksi kubismin synonyymeistä ja monen taidetutkijan lempiaiheita. Mutta miltä kuulostaisi Mies ja alaston ase-tyyliin toteutettu Picasso-elämänkerta?
Elokuvan videokannen mukaan on vaikea uskoa, että kyseessä on crazykomedia. Mutta jo alussa, kun kertojana toimiva möreä miesääni esittäytyy Elsa Beskow’ksi herää kiinnostus, mitä hauskaa seuraavaksi tulee. Picasson (Ekman) elämäntarina on kuvitettu taiteen kirjavilla tekijöillä ja harrastajilla. Mukana ovat mm. dadarunoilija Apollinaire (Oscarsson), rikas taiteenkerääjä Ingrid Svensson-Guggenheim (Andersson) ja Hitler (Magnus Härenstam). Leffa nälvii myös aatteita, mutta yhtä niukkasanaisesti kuin kaikkea muutakin. Siinä puhutaan useita kieliä, mutta dialogi pitäytyy yksinkertaisena, eikä tekstitystä juuri tarvita. Komiikka on siis pääasiassa fyysistä ja täydelliseksi slapstickiksi se heittäytyy mm. vanhenevan päähenkilön lääkärikäynnillä, jonka hillittömyyttä ei voi sanoin kuvailla.
Elokuva on huumorin ja nippelitiedon runsaudensarvi (bongaa myös Hitchcockin cameo!), kaikki kiitos ohjaaja Danielssonin ja Picasson isää esittävän Hans Alfredsonin käsikirjoituksen. Ruotsin huippua edustavan Gösta Ekmanin roolisuoritus osuu nappiin ja lukuisat sivuosatähdet ovat mukana asiaankuuluvan vinolla asenteella. Picasson seikkailuissa on toki myös ongelmakohtansa. Lena Olinin ja Ekmanin lemmenkohtaukseen tungettu nykivä animaatio ja ylisurrealistiseksi kärjistyvä loppuhuipennus tuntuvat olevan aivan toisesta maailmasta muuhun kokonaisuuteen nähden. Niistä huolimatta äventyrit naurattavat varmasti toisellakin katsomiskerralla.
