Lentokone karkaa karkureiden nenän edestä kaukaisuuteen, poliisit lähestyvät joka suunnalta, eikä pakoreittiä ole. ”Now we run!” Näihin sanoihin päättyi kehutun ja palkitun sarjan Pako ensimmäinen tuotantokausi. Varmasti yksi muistettavimmista cliffhangereista TV-sarjojen historiassa.
Toinen tuotantokausi jatkaa täydellä teholla siitä, mihin ensimmäinen jäi. Fox Riverin vankilasta karannut ”Fox Riverin kahdeksikko” on pakomatkalla. Joukko on tiiviissä kasassa lukuun ottamatta omille teilleen lähtenyttä ”Tweeneriä” ja T-Bagia, jolta mafiapomo John Abruzzi katkaisi kirveellä käden. Heti kättelyssä esitellään toisen kauden merkittävin uusi hahmo, FBI:n agentti Alexander Mahone, joka ottaa karanneiden vankien tapauksen hoidettavakseen. Hänen tähtäimessään ovat ensisijaisesti veljeskaksikko Michael (loistava Wentworth Miller, mies, jolla on kaksi sukunimeä) ja Lincoln (Dominic Purcell, joka tutulla tavalla paahtaa eteenpäin kuin puskutraktori). Mahonesta paljastuukin piakkoin, että hänelle on siunaantunut tavallista suurempi määrä loogista ajattelua ja pitkälle vietyä kylmäverisyyttä, joita hän kursailematta käyttää hyväkseen karkureiden kiinnisaamisessa. Kun Mahone lähestyy ensimmäisiä takaa-ajettaviaan, käy ilmi, että ”uhri” olisi eksaktimpi ilmaisu kiinnijäävistä vangeista puhuttaessa. Yhtiöllä on luonnollisesti sormensa pelissä, joten kilpajuoksu kuoleman kanssa voi alkaa.
Michaelilla on kuitenkin aikoja sitten valmiiksi hiottu suunnitelma B, joka takaa hänelle ja veljelleen turvallisen etumatkan Panamaan kauas poliisien vaikutuspiiristä. Tasohyppelypelien tavoin toisella kaudella tulkitaankin Michaelin kokovartalotatuoinnin jäljelle jääneitä merkkejä labyrintin tavoin suunnitelman alkaessa muotoutua. Ikinä ei kuitenkaan tämän kaltaisissa sarjoissa ole kaikki niin yksinkertaista ja mutkia tulee matkaan. Vangit esimerkiksi ajautuvatkin kukin omilta tahoiltaan Utahiin metsästämään ensimmäisen kauden lopussa kuolleen Charles Westmorelandin a.k.a. D.B. Cooperin kätkemää valtaisaa viiden miljoonan dollarin ryöstösaalista, eikä siinäkään hötäkässä kuolonuhreilta lopulta vältytä. Utahissa eroavat myös väliaikaisesti veljesten tiet kun Lincoln lähtee poikansa L. J:n perään ja Michael keskittyy Yhtiön tuhoamiseen.
Toisen tuotantokauden tapahtumat eivät etene tiukan kronologisesti, mikä voidaankin varmasti laskea tälle sarjalle vain eduksi. Jokaisen vangin henkilökohtaista karkumatkaa seurataan tasaisin väliajoin. Kaikilla on omat ongelmansa: T-Bag kuljeskelee ympäriinsä irtonaista kättään kanniskellen, C-Note yrittää epätoivoisesti saada sairaalle tyttärelleen hoitoa ja vainoharhainen Charles ”Haywire” Patoshik tahtoo lautalla Hollantiin. Samaan aikaan agentti Mahone pyrkii napsimaan vankeja yksitellen Yhtiön kiristäessä häntä menneisyyden haamuilla. Mahone kasvaakin yhdeksi toisen tuotantokauden kiinnostavimmista hahmoista kaikkine henkilökohtaisine ongelmineen.
Toinen kausi on ahdettu ääriään myöten täyteen ja lähes ilmiömäisellä tavalla myös onnistuneesti. Katsoja pysyy mukana ja loistavia uusia juonenkäänteitä ilmestyy alati nurkan takaa. Esimerkiksi edellisellä kaudella spekuloitu varapresidentin veljen Terrence Steadmanin kuolema osoitetaan lopullisesti palturiksi. Katsoja on koko sydämellään mukana tapahtumissa ja välillä ei meinaa penkissä pysyä. Kauden parasta antia lienevät Michaelin monimutkaiset suunnitelmat ja kyky, jolla hän on aina askeleen edellä, jopa agentti Mahonea. Loppuouolella otetaan tunteetkin mukaan. Vaikkapa C-Noten ahdinko tyttärensä kanssa tuo lähes kyyneleet silmiin. Seurauksena onkin antautuminen hoidon saamiseksi, mutta mitä käykään C-Notelle itselleen?
Omalla tavallaan jopa ensimmäisen kauden tasolle yltävä toinen tuotantokausi on maksimaalisen viihdyttävää katseltavaa. Kausi pysyy mahtavasti uskollisena ensimmäiselle kaudelle ja tuo myös uusia kysymyksiä ja ongelmia julki. Hahmojen henkisen tasapainon voi tuntea järkkyvän ja jos oikein mukaan heittäytyy, tulee itsekin vainoharhaiseksi. TV-sarjojen aateliin millä tahansa mittapuulla lukeutuva Paon toinen tuotantokausi on takuuvarma paketti toimintaa, jännitystä, suuria tunteita ja loistavaa käsikirjoitusta.
