Takuuvarmaa mätkintää tarjotaan partasuisen Spencerin ja kuikelin Hillin voimin.

16.2.2005 23:45

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Lo chiamavano Trinità
Valmistusvuosi:1970
Pituus:109 min

Bud Spencer ja Terence Hill on varmasti monelle hieman varttuneemmalle katsojalle tuttu parivaljakko edes jossain määrin. Legendaarinen duo oli nimenomaan kuuluisa hulvattomista tappelukohtauksistaan, joissa nyrkit viuhuivat ja ukkoja pilkottiin järkyttävät määrät. Roskalafka Future Film meni julkaisemaan viimein ja vihdoin kaksikon elokuvia dvd:lle. Meinaankin, että vähintään hatunnoston arvoinen teko kyseiseltä firmalta, koska kyllähän aikamoista nostalgiapaukkua on luvassa näiden herrojen temmeltäessä kuvaruudulla. Spaghettiwestern They call me Trinity…

…kuuluu niihin elokuviin, joiden ansiosta Spencer ja Hill tulivat laajemmin tunnetuiksi. Takuuvarmaa mätkintää tarjotaan partasuisen Spencerin ja kuikelin Hillin voimin, joskaan juoni ei ole oikein mistään kotoisin. Eipä se ennenkään ole mitään muuta ollut, kuin pelkkä köyhä tekosyy saada luunelonen soimaan ja äijää arkkuun. Sinänsä tällä seikalla ei ole väliä, mutta tyhjemmissä kohdissa leffa laahaa liikaa ja kaksikon leffojen suola, eli se turpaan mättäminen jää liian vähälle. Mutta silloin kun rattaat saadaan pyörimään, niin meno on aivan hillitöntä ja läppäkin lentää siinä sivussa. Spencerin tavaramerkit, avokämmenellä poskelle ja nyrkillä päälakeen ovat erittäin asiallista katsottavaa ja tukehtumisvaara itseään hengiltä nauraessa on aina läsnä. Äänitehosteet korostavat tappeluja mainiosti ja jokainen läimäisy tuntuu kotikatsomossakin asti. Väkivalta todellakin voi olla hauskaa, muutenkin kuin splatterin muodossa.

Lännenkomediaksi luokiteltava leffa on siis perusvarma Spencer/Hill -tuote, joten se tuskin pettymystä tuottaa heppujen ystäville. Musiikit ovat elokuvaan sopivia ja leppoisat rillutukset säestävät taustalla taidokkaasti toteutettua tappelemista. Tietysti tästäkin pystyy hukattua potentiaalia (tai sitten inflaation pelossa meininki tarkoituksella hillitympää) hakemalla löytämään, mutta kaikkiaan nämä ovat niitä elokuvia, jotka potkivat sisäistä pikkupoikaani persuksille. Huumori -ja tärpättipitoisten iltamien vakiovarustukseen kuuluva.

nimimerkki: Lutkus

Arvosteltu: 16.02.2005

Lisää luettavaa