Edellisen osan tapahtumista on kulunut kaksi vuotta. Sidney Prescott (Neve Campbell) elää rauhallista elämää. Samaan aikaan on valmistunut uusi elokuva Stabb, ’’tositapahtumiin perustuva splatter’’, joka kertoo Woodsboron murhista (siis edellisen osan tapahtumista). Yllättäen kaksi nuorta tapetaan elokuvan ensi-illassa. Pian alkaa tapahtua lisää murhia, jotka toistelevat samoja kaavoja kuin Woodsboron murhat. Sidney, entinen poliisi Dewey (David Arquette), reportteri Gale Weathers (Courteney Cox), sekä liuta muita Sidneyn ystäviä ryhtyvät jäljittämään murhaajaa.
Heti aluksi sanon, että tämä ei ole vakavasti otettava elokuva. Oikeastaan tämä ei ole edes kauhuelokuva, vaan pikemminkin musta komedia tyyliin Scary Moviet. Kuten ykkösessäkin, kauhuelokuville sekä niiden kliseille irvaillaan, mutta tällä kertaa huumori ei ole lainkaan piilotettua. Päinvastoin, kauhu on unohdettu kokonaan ja nyt kuljetaan paljon komediallisimmissa meiningeissä kuin ykkösosassa. Juoni on kaikin puolin parodinen ja jatko-osille irvailu on onnistunutta ja hauskaa, mutta on sikäli ironista, että leffa on itsekin jatko-osa.
Scream 2 on suhteellisen verinen ja ruumiita tulee paljon, mutta parasta elokuvassa eivät todellakaan ole tappokohtaukset, vaan nokkela satiiri sekä murhaajan jäljittäminen. Allekirjoittanut ei odotellut poppareita mussutellen murhaajan paljastumista, vaan tempautui elokuvaan mukaan, ja pohti yhtä lailla kuin elokuvan hahmot, kuka on murhaaja. Mielenkiintoisinta elokuvassa onkin se, kuinka hyvin se tempaisee mukaansa. Hahmot – Gale Weathersia (Courteney Cox) ja Sidneytä (Neve Campbell) lukuun ottamatta – ovat sen verran ohuita, etteivät he jaksa paljoa kiinnostaa, mutta juoni kiinnostaa sen verran, ettei pääse nukahtamaan, vaikkei Scream 2 pelottava olekaan. Sitä katsoessaan on kerta kaikkiaan pakko ruveta pohtimaan elokuvan mysteereitä, ja etenkin kaverin kanssa katsoessa elokuvaa on murhaajan arvuutteleminen ehkä parasta leffan katsomisessa. Tästäkin huolimatta loppuratkaisu onnistuu olemaan yllättävä ja hyvä. Loppukohtaus on elokuvan parhaiten toteutettuja kohtauksia, lähinnä siksi että se oli onnistuttu vetämään yli – juuri sillä satiirisella tavalla.
Tästä päästäänkin näyttelijöihin. Suurin osa heistä on tavalliseen tapaan pökkelöitä, mutta muutama poikkeus on. Ensinnäkin Courteney Cox. Gale Weathers on Screamien vahvin hahmo, eikä vähiten Coxin näyttelyn ansiosta. Hän on eräänlainen antisankari. Ekassa osassa hän oli ärsyttävä toimittaja, joka ei pelännyt käyttää ronskeja keinoja saadakseen hyvän jutun. Tässä hän on edelleen tietyllä tavalla samanlainen, mutta tiukissa paikoissa rohkea ja sanavalmis, sekä ainainen selviytyjä. Toinen hyvä näyttelijä on Neve Campbell, joka on parantunut ihan huimasti. Sidneyn hahmossa on jotakin eloa, ja hän näyttää paikoin olevan jopa oikeasti peloissaan. Neve Campbell onnistuu kyllä näyttämään, miltä Sidneystä kaiken keskellä tuntuu. Dewey (David Arquette) taas olisi ihan hyvä hahmo muuten, mutta Arquetin näyttely on aika huonoa, ja hahmokin jää näin heikoksi.
Ohjaus on todella hyvää ja Wes Craven hyvä ohjaaja. Yksi allekirjoittaneen suosikeista, itse asiassa. Tärkeintä juonenkuljettamisessa ja tunnelman luomisessa on se, että juoni kulkee tasaiseen tahtiin. Jos juoni poukkoilee liikaa omille teilleen ja kulkee välissä liian hitaasti niin, että katsoja alkaa tylsistyä, välistä taas niin nopeasti, ettei katsoja pysy mukana, tulee elokuvasta hajanainen. Kun taas juoni kulkee tasaisesti ja sopivaa vauhtia, on elokuvaa helppo katsoa. Jos etsii syvällistä sanomaa, se löytyy muualta kuin täältä, mutta jos tykkää mustasta huumorista ja teinikauhusta, voi Scream 2:sta pitääkin. Minä ainakin pidin.
Hyvää Scream 2:ssa on se, että se ei nojaa liikaa aiempaan osaan. Ei tarvitse olla nähnyt edellistä osaa, jotta elokuvasta pystyy nauttimaan. Jotkut vitsit voivat toki jäädä tajuamatta, mutta itse elokuvan juoni ei ole millään tapaa riippuvainen ykkösestä. Scream 2 toimii sekä jatko-osana että itsenäisenä elokuvana. Musiikit eivät ole mitään ihmeellisiä, ja jäävätkin ikävästi taustalle. Musiikkiin ei juuri kiinnitä huomiota koko leffan aikana. Se ei ole huonoa, se vain jää taustalle. Ei tämä varsinaisesti haittaa, elokuva kun ei nojaa musiikkiin, mutta olisin silti toivonut musiikkien olevan parempia. Mutta näin yhteenvetona Scream 2 on todella hyvä elokuva, jonka jaksaa katsoa hyvin.
