Aina kun sitä näkee Gus Van Santin nimen jonkin leffan ohjaajan pallilla, valtaa allekirjoittaneen syvä hämmennys ko. pätkän suhteen. Sitä kun ei koskaan voi mennä ihan sata varmana sanomaan, että onkos herra tällä kertaa lyönyt kirveensä kiveen vai joko on jälleen sen napakympin vuoro. Helpotuksesta huokaisten voin todeta, että Elephant edustaa sitä positiivista ääripäätä.
Juu, se taisi sattua vuoden 1999 paikkeilla kun ne kaksi mukavaa poikaa astelivat kouluunsa aseet tanassa ja alkoivat ammuskella muuta kouluväkeä. Kuitenkaan Van Sant ei ole tarkoittanut elokuvaa autenttiseksi kuvaukseksi kyseisestä tapauksesta, vaan se ainoastaan juonellisesti sivuaa tuon päivän tapahtumia.
Elokuva tyytyy vain seuraamaan tapahtumia useiden nuorten näkökulmasta lähes dokumentaarisella otteella ennen ammuskelua ja sen aikana. Tällainen piristävä ote tehdä elokuvaa on tervetullutta vaihtelua nykypäivän laatuviihde-viidakkoon, mutta tällä tyylillä se myös paljastaa samalla suurimman heikkoutensa. On toki mielenkiintoista seurata henkilöiden päivää, kun leffan kestokaan nyt ei kerta ole mikään maailmoja mullistava tekijä, mutta jos koko elokuvan aikana ei anneta minkäänlaisia viitteitä siitä mitä motiiveja piilee poikien tekojen takana vaan jätetään katsoja leijumaan omaan ajatusmaailmaansa ilman turvavaijeria, niin leffan lopussa sitä huomaa istuvansa sohvalla ihan öönä aapisen laidassa. Sillä poikien kämpän tapahtumatkin, Hitleristä kertova TV-ohjelma, väkivaltainen tietokonepeli ja Beethoven taustalla melkein sotivat suorasukaisuudellaan ja tekotaiteellisuudellaan leffan alkuperäistarkoitusta vastaan, ja jos näin kuitenkin on tieten tahtoen tarkoitettu, niin ei ainakaan allekirjoittanut voi mieltää tällaisia kerronnan kannalta valitettavan helppoja ratkaisuja riittäviksi perusteiksi poikien teoille. Mutta kaikesta huolimatta ymmärrän kyllä, että Van Sant on yrittänyt hakea uudenlaista näkökulmaa koulukuvaukseen ja ideatasolla tällainen tapa toteuttaa se on varmasti ollutkin loistava, mutta tämän ratkaisun muuntaminen käytäntöön tuppaa väkisinkin jättämään katsojan hieman kylmäksi.
Kuitenkin suht. korkeat pisteet tulevat juuri siitä realistisesta otteesta, joka paistaa läpi koko ilmiasussa; kameratyöskentelyssä, dialogissa, roolisuorituksissa sekä valaistuksessa. Mutta myös tälläkin saralla Van Santilla meinaa lipsua ja katsoja saa pari kertaa maistaa tekotaiteellisuuden kitkerää kalkkia.
Pienistä vioistaan huolimatta Elephant kuitenkin edustaa ukon töiden parasta antia ja se kannattaa muutenkin tarkistaa jos koulumaailma elokuvan silmin sattuu vähääkään iskemään.
nimimerkki: Sappy
