Simppeliys on yhtä aikaa Gravityn vahvuus ja heikkous. Kun toisaalta kuvauspaikkojen ja hahmojen vähyys karsii elokuvasta paljon turhaa, niin se toisaalta jättää pois paljon tarpeellistakin. Niiden kahden roolihahmon sisään on hankala näin onnettomalla esittelyllä päästä eikä tarinakaan pääse kasvamaan, kun se on käytännössä täydessä vauhdissaan ensiminuutista alkaen. Draamaa on tarjolla, ajoittain jopa liiaksi asti.
Gravityn parasta antia on sen visuaalisuus. Kuvaus on kaunista, toiminta aidonnäköistä, 3D-kikkailut toimii ajoittain jopa loistavasti ja maisemointi on kiitettävän upeaa. Bullockin pyörähtelyt ja kellumiset painottomassa tilassa lähentelee osin taidetta.
On siis sääli että elokuvan niinkin tärkeät peruselementit kuten tarina, hahmojen kehitys ja myös dialogi ovat kaukana visuaalisuuden tasosta. Bullock-Clooney -kaksikon flirtti on epäaitoa ja kuin toisesta leffasta kokonaan. Myöskään lopun mumina ratkaisevien päätösten aikaan on vähintäänkin turhaa komiikan hakua. Ei siinä vaiheessa olisi ollut tarvetta pyrkiä ketään hymyilyttämään.
Kasvattamalla hahmoja ja luomalla järjelliset dialogit ja kemiat heidän välilleen olisi tästä saatu paljon enemmän irti. Tällaisenaan Gravity on vain yksi turha ja päätön ajelu. Mutta hemmetin kaunis sellainen.
