Brittikersantit Cutter, MacChesney ja Ballantine ovat hyviä ystäviä. He palvelevat jossain 1800-luvun lopun 1900-luvun alun Intiassa, joka oli noihin aikoihin Englannin siirtomaa. Mutta nyt ystävyyttä koetellaan kunnolla, sillä sotimiseen kyllästynyt Ballantine aikoo pestin päättyessä muutaman viikon kuluttua häipyä Englantiin tulevan vaimonsa kanssa, ja Cutter uneksii varsin hatarista lähteistä kuulemastaan aarteesta. Ja homma ei kyllä luista ollenkaan, kun sankarimme kohtaavat Thug-kultin, jonka edustajat palvovat pahaa jumalatar Kalia. Mukana häslää myös intialainen rykmentin vedenkantaja Gunga Din, joka kovasti toivoisi olevansa oikea sotilas.
Gunga Din on ehdottomasti eräs parhaita seikkailuelokuvia ikinä, ja oikea, turhan vähälle huomiolle jäänyt klassikko ajalta, jolloin Hollywoodissa tehtiin rehellisiä viihde-elokuvia hyvillä näyttelijöillä, buddy-asenteella ja taitavalla tiimillä. Filmi perustuu Rudyard Kiplingin samannimiseen runoon, joskin aika löyhästi. Huomatkaa muuten useat ja selkeät yhtymäkohdat Steven Spielbergin vuosikymmeniä myöhemmin valmistuneeseen Temple of Doomiin. Mm. itse temppeli, thugit, heidän ylipappinsa, riippusiltakohtaukset, pelkäävät kyläläiset, jne… Kyllä Steven selvästi on Dininsä katsonut.
Tässä elokuvassa on kaikki kohdallaan. Loistavat ja persoonalliset näyttelijät, hyvä ohjaus, hienot joukkokohtaukset, huumoria, jännitystä, draamaa ja buddy-asennetta vaikka muille jakaa. Toki joku voisi löytää Gunga Dinistä jotain epärealistista, muutaman kliseen ja jotain muutakin valitettavaa, mutta who cares? En minä ainakaan. Ei tällaisia elokuvia enää tehdä, ja se on harmi. Gunga Din on kahdella tarkkaan valitulla ja harkitulla sanalla TÄYDELLISTÄ VIIHDETTÄ!
