Cody Jarrett (James Cagney) on kova ja väkivaltainen roisto. Hän luottaa vain äitiinsä (Margaret Wycherly) ja kärsii raastavista päänsäryistä. Lyhyesti sanoen hän on äärimmäisen vaarallinen ja ennalta-arvaamaton, mutta hän on myös ovela. Vic Pardo (Edmond O’Brien) solutetaan koplaan, sillä viekas Jarrett on välttänyt kaikki ansat siihen mennessä ja luonnollisesti rikos ei kannata.
Raoul Walshin ohjaama, hyvin taloudellinen rikosdraama kuvaa mielenkiintoisella armottomuudella mielipuolisen päähenkilönsä psykologista rappiota. Alun väkivaltainen tyranni rappeutuu elämäänsä hillitysti kontrolloineen äidin kadottua täyteen hulluuteen missä yhdistyy lapsenomainen ylemmyydentunto ruhjovaan itsekeskeisyyteen. James Cagney räväyttää repliikit tinkimättömällä ilkeydellä ja saa aikaan todella pelottavan rikollisen. Cody Jarrett napsahtaa sekunneissa hillittömään raivoon ja hänen luottamuksensa pettäessä jää jäljelle vain irvokas kiintymys. Cagney vie hulluuden ylinäyttelyn rajoille, mutta pysyy koko ajan uskottavana. Edmod O’Brien on ohuesti luonnosteltu, mutta Jarrettin kaltaisen hullun, mutta ovelan rikollisen vauhdissa on vaikea pysyä ja kun hän on vielä poliisi on homma tuplat vaikeampaa.
Virginia Mayo Codyn petollisena vaimona ja Margaret Wycherly tämän huolehtivana ja vahvana äitinä antavat molemmat voimakkaan vaikutuksen, joskin luonnollisesti jäävät Cagneyn raivokkaan roolin alle.
Tarina on varsin suoraviivainen ja kerronnassa on harmillisia suvantokjohtia, mutta Cagneyn raivokas roolityö parantaa kokonaisuuden hyvien elokuvien joukkoon ja Cody Jarrett on todellakin elämää suurempi roisto pahuudessaan, missä on mukana myös säälittäviä piirteitä.
